Irtiotto päiväksi

Serkkutyttö sai tänään nimen Maija Henriikka. Kuinka suloinen toinen vaan voi olla. Jätin koirat siis vuorokaudeksi kotiin P-savoon ja siellä ne vahtii meidän kotia. Tai miten nyt sitä vahtimiseksi voi sanoa, tuntuu, että ne toivottaa kaikki häntä heiluen tervetulleiksi reviirilleen:). Remun 'vahtihaukku' voi vakuuttaa, sillä se on hyvin möreä ja tulee suoraan kurkusta. Voisi joku jopa luulla vastassa olevan vahvemmankin koiran. Tosin, kun Remu jää yksin, sen ääni on kimeä, kuin pikku koiran ja äänestä kuulee hädän ja harmin:(. Olen pari viikkoa ollut aika väsynyt, ehkä enemmän henkisesti, kuin fyysisesti. Koulu on ollut hyvin väsyttävää, mutta koska koirat on minun taakalla ja isällä tosi paljon ajuja Tallinnan puolelle, eikä siitäkään ole ollut ulkoilutusapua minulle, on minun ollut pakko repiä jaksamista itsestäni ulkoiluttaa joka päivä koiria vähintään 6km. Ja koska näössäni on ilmeisesti vikaa, on päähäni koskenut viisi päivää putkeen, mikä ei auta jaksamista. En ole päästänyt Remuakaan marraskuun jälkeen irti, minkä huomaa sen yliaktiivisuudesta. Aiemmin syksyllä kävimme JOKA PÄIVÄ monen kilometrin metsälenkeillä, joilla Remu oli aina irti. Nyt en ole varma luoksetulosta ja kauriskanta tuntuu vaan kasvavan täällä! Eikö kukaan aio harventaa sitä? Ne on vieläpä hyvin uskaliaita. Kolme vieraili jopa koiratarhan luona yksi päivä. Ensi viikolle, ennen kuin isä joutuu monen päivän Latvian ajolle, sovimme, että lähdemme molempien koirien kanssa pitkälle 'patikointi' retkelle. Suunnittelimme kouluttavamme koiria metsässä yhdessä ja patikoida ihanalle makkaran paistopaikalle, jolla usein käymme syksyisin koirien kanssa. Kailliolta näkee hyvin alas metsikköön ja maisemat ovat kauniit. Vielä kauniimman maisemasta tekee koirani. Kun nään niiden nauttivan juosta toisiaan takaa ja tutkia ympäristöä:). Toivon todella, ettei metsäurakoitsijat ole kaataneet kallioita ympäröiviä mäntyjä, sillä siellä päin kaadettiin viime syksynä hurja määrä metsää! Siinä menetti moni eläin taas elinaluetta:(. Mutta tämä vuorokauden irtiotto koirista(oisin kyllä ottanut ne mukaan hotelliin, jos aiemmin siitä mahdollisuudesta olisin tiennyt) auttaa taas jaksamaan. En malta odottaa, että nään ne parin tunnin päästä. Paras ystäväni oli eilen käynyt pyynnöstä viemässä niille iltaruuan ja katsomassa niiden voinnin. Kiitos Sara;)! Joka kerta ne on NIIIIIN aidosti iloisia minun palaamisesta. Ihan sydän sulaa, kun saan  ylenpalttisesti pusuja ja hännän heilutuksia! Olen niiiin onnellinen<3 ja vielä onnellisimman minusta tekee ihana perhe(käsittää siis mummot ja ukit jne.) ihanat ja tärkeät ystävät ja elämäni tekee täydelliseksi nämä karvakorvat! Ilman niiden antamia vastoinkäymisiä ja haasteita, en voisi sanoa elämäni olevan täydellistä. Jos ei ole takapakkia jossakin koulutusjutussa, en kai osaisi iloita yhdessä saavuttamista tuloksista. 

Minun koirani

Tepi

Tepi on 7-vuotias Pohjanpystykorva. Virkeänä ja terävänä koirana, se useinkin on minulla mukana ja se seuraa oikeastaan kaikkialle, jos vaan on mahdollisuus. Tepi on hyvin sosiaalinen ja lapsirakas koira, eikä muistakaan koirista usein tule haittaa. Tarkkanenäinen koira usein työntää kuononsa minun takin taskuun ja koittaa kielellä saalistaa makupaloja. Ikuinen pentu - sopii hyvin kuvaamaan Tepin luonnetta. Toisten koirien kanssa Tepi kuitenkin esittää hirmu hillittyä, eikä se suostu juuri ollenkaan leikkimään Remun kanssa. 

Tepi on hirmu tottelevainen, joskus se ei omista korvia ja onkuin seinille puhuisi, mutta tätäkin sattuu hyvin hyvin harvoin. Vanhemmiten meidän yhteistyö on alkanut hioutua yhteen, eikä sanoja tarvita. Opetetut käsimerkit ja elekieli toimii usein välillämme. 

Remu

Remu on 1,3 vuotias kkk-jämy risteytys.

Remu on hyvin miellyttämisenhaluinen ja ahne. Ruualla koulutus on toiminut Remulla tosi hyvin ja se kelpuuttaa jopa vihanneskuutiot palkaksi tehdystä työstä.

Remu rakastaa pieniä vauvoja ja se osaa käyttäytyä nuoreksi koiraksi tosi hyvin niiden lähellä. Lempipuuhaa onkin nukkua vauvan vieressä ja vahtia, ettei sille käy mitään ikävää. Lasten leikkiäänet saavat Remun innostumaan ja kerran se juoksi kirmaavien lapsien sekaan leikkimään. Remu tykkää myös kaikista koirista. Aluksi voi hieman olla kankeaa, mutta Remu kun on alistuvaa sorttia, ei rähinöitä synny ja se on oppinut pitämään kaikista koirista.

Remu hankittiin Tepin seuraksi ja minun toiseksi omaksi koiraksi. Tepin sain, kun olin 7-vuotias ja Remun hieman ennen 13-vuotiaana. Minun mielestä koiran omistajan iällä ei ole väliä - se, että osaat olla hyvä johtaja koiralle, johon koiran on helppo luottaa, kaikki on mahdollista. Vastuu koirasta on kuitenkin vanhemmilla, mutta kaikki aliarvioinnit koiran hoidon vastaamisesta on turhia, ellei oikeasti ole syytä epäillä, että koira alkuinnostuksen jälkeen unohdetaan. 

 Todistin vanhemmille pätevyyteni toisen koiran hoidosta vastaamalla Tepin hoidosta 24/7 kuuden vuoden ajan. Nyt en oikein todista enää mitään. Koska ei tarvitse. Vanhemmat tietää, että itsetuntoni kärsii jo siitä, ellei koirat minusta riippumattomista syistä pääse lenkille päivään. Haluan huolehtia mahdollisimman paljon itse koirista, sillä kaiken tämän työn jälkeen se palkitaan.

Alimmaisessa kuvassa Remun ja Tepin paras koirakaveri Tassu ja minun rakas ystäväni.

Jospa tulisi jokunen pidempi postaus ihan näistä kaverikoiristakin! 

Kylmä pakkaspäivä

Olen jo jonkin aikaa miettinyt Tepiä ja sen jatkuvaa palelemista. Se tärisee jo -5 asteen pakkasessa. Vanhemmiten se on alkanut palella yhä enemmän ja pienemmillä pakkasilla. Luin hyvän artikkelin koiran palelemisesta ja tuntomerkkejä sen palelemisesta. Kaikki täsmäsi Tepille. Harkitsen ostavani sille käytetyn fleece-haalarin, onpahan koiran mukavampikin lenkkeillä aina moni kilometrejä. Nytkin otin yöksi koirat sisälle, sillä ulkona on aika kylmä ja kopin pehkut taas liiskaantuneet. Molemmat juoksivat ovelle ja heittäytyvät makaamaan lämpimälle fleece-peitolle, jonka alla oli paksu kerros mattoja.

Tää matto-peittosysteemi kestää näillä, en aio käyttää rahaani mihinkään peteihin - nekin nukkuvat harvoin sisällä ja tod.näköisesti vain rikkoisivat pedin. Varsinkin, jos se olisi rottinkinen kori+tyyny. Muovipeteihin ne ei koske:D!

Metsässä lenkkeillessä pidän aina tassurasvan mukana+lasten sukkaa.  

Tepillä palelee tassut tai jotain..

Tepin turkki ei riitä suojaamaan kovilta pakkasilta, sillä sillä ei ole samanlaista karvaa, kuin esim. Pikillä. Karva on rungon myötäistä ja pohjavilla olematon. Remu taas ei palele näin paljon. Fleece taitaa olla ihan hyvä valinta tällei talvelle ja katsastelen nyt netistä sopivia haalareita.

Pieni esittely itsestäni

Tätä koirablogia kirjoittaa 14-vuotias tyttö. 

Kerron minun normaaleista arkipäivän asioista ja kannustan nuoria toimimaan koirien kanssa. Haluan jakaa omia koirakokemuksiani ja kuulen mielelläni muidenkin nuorten, tai aikuisten koirista. Koiraharrastus antaa enemmän, kuin ottaa. Toivottavasti siellä olisi muutama koiraihminen ruudun takana ja liittyisi lukijaksi.
Kirjoitan myös englanniksi, että blogia voi lukea muutkin, kuin suomalaiset.

Kysymyksiä saa esittää ja toivoisin niitä tulevan;D 

I will write English too. I hope, you join to my blog. Hopefully you like!