Tämä ei nyt liittynyt koiriin, mutta kai se sen verran, että en ole päässyt viiteen päivään lenkille niiden kanssa! Otin itselleni neljä omaalomaa-päivää, jolloin isoveli ja yllätyksenä isoveljen kaveri hoitivat koirien ulkoilutuksen ja ruokkimisen! Ulkoilun kyllä mummolassa Pikin kanssa, mutta ei se nyt ollut samanlaista kuin mitä omien koirien kanssa. Ensinnäkin jouduin menemään ihan Pikin kunnon asettamien ehtojen mukaan ja liikkumaan varovasti. Jo 1,5 kilsan umpihangen jälkeen oli koiran mehut loppu. Halusin löytää häkissä lojuneen koiran suomalaisen sisun ja annoin sen hetken kerätä voimia ja lähdin jatkamaan. On se omituinen asia ainakin minulle, joka on tottunut, että kävelyvauhtikin voi olla huipussaan jopa 8,5km/h. Nyt piti kävellä jotain 3,1km/h vauhtia ja silti se otti koiraa voimiin. Juostessakin juoksin aina Pikin edellä.
Kahden rauhallisemman ulkoilulenkin jälkeen alkoi löytyä Pikistä se sisu, jolla se jaksoi tarpoa selkään yltävänsä lumessa.
Vein sen metsään, missä se ei olekaan hetkeen käynyt. Epätasainen maasto laittoi sen kunnon urakan eteen ja se jaksoi hyvin. Vein sen aina ensin tasaiselle(900m jään ylitys aina ekana) ja sitten alkoi suht. jyrkkä ylämäki, kun vastarannalle metsän reunaan päästiin. Piki koitti päästä ekana päivänä helpomman kautta, kiertämällä loivalle puolelle, mutta kutsuin sen jyrkimpään kohtaan. Sieltä me kivuton ylös ja taas käveltiin hetki tasaisella. Sitten uudestaan haastavampaan maastoon ja sillälailla. Lepotaukoja pidettiin, ettei ihan simahda koira, tai saa mitään sydänkohtausta ja silloin istuimme lumiselle kivelle katselemaan metsää.
Vikana lomapäivänäni mentiin taas metsään ja nyt juostiin suurin osa. Lumi oli muuttunut vesisateessa loskaksi ja olin aivan läpimärkä palauduttuani mummolaan. Koirasta kuoriutui suht. sitkeä ja ihan hyväkuntoinen koira, vaikka ei paljo liikuntaa saa(isovanhempien huonon kunnon vuoksi) hieman neuvoin ukkia antamaan Pikille kevyempää seniori-ruokaa ja vähentämään kaikkia herkkuja. Toivottavasti ukki nyt tajuaisi ajoissa vähän hillitä sitä voileipien antamista(jossa on 1cm rasvaa-.-) ja liikuttaisi koiraa sen minkä pystyy. Muuten sydänkohtaus tuskin on kaukana, sillä spk:lle tuo ylipaino+rasva+liikuttomuus ei tee hyvää ja se rasittaa huomattavasti sydäntä. Vaan oli ikävä jo omia koiria! Onneks ne on taas lähelläni ja koiratkin taas pääsevät rytmiin. Ensi viikolla sitten lähdetään Reisjärvelle Remun kanssa junalla ja katsotaan nyt, kauanko siellä viivymme. Tuskin koko lomaviikkoa, sillä kyllä aion tehdä jotain muutakin lomalla:)
