Päivitys loman jälkeen

Olin viikon verran poissa kotoa ja koirat oli muun perheen hoidettavina sen ajan. Aluksi omia koiria oli kova ikävä, Berliiniin lentäessä helpotti ja ajattelin paljon muutakin, kuin että mitä ne kotona on tekemässä. Mutta eipä se kauaa kestänyt, kun näin hotellille ajettaessa nuhjuisen, etäisesti pohjista muistuttavan koiran kadulla. Silloin olisi tehnyt niin kovasti mieli olla kotona, oma pohjis kainalossa.
Rakastuin todenteolla Berliiniin. Arvostan paljon sitä paikkaa ja ihmisiä, sillä Berliini on hyvin koiramyönteinen kaupunki. Siellä oli koirat ruokakaupoista lähtien sisällä ja terassillakn loikoili kaikenlaisia karvaturreja. Ihmiset olivat koiramyönteisiä ja jutellessani toiseksi viimeisenä päivänä terassilla istuvalle saksalaisnaiselle, kertoi hän saksalaisten suhtautuvan hyvin siihen, että ihmiset tuovat lemmikkinsä vähän jokapuolelle:D Näin koirien tuonnin kieltäviä tauluja vain eläintarhassa, DDR-museossa ja joillakin lasten leikkipuistoissa, mutta esim. Tv-tornin oli aulassa ranskanbulldoggi. Suomessahan on paljon koiria, mutta minusta meillä olisi petrattavaa tähän koiramyönteisyyteen/muitakin eläimiä kohtaan. Kuinka sairas jonkun mieli on, että pitää myrkyttää toisten koiria? Täällä kuitenkin on aika rajoitettua tuoda koira mukanaan jonnekin, mikä hankaloittaa kaupungilla liikkumista..Eilenkin ainut vaihtoehto ukkosen tullen oli talsia sen 3km ellei enemmän koirapuistosta Mustiin ja Mirriin suojaan. Onneksi satoi vain vettä ja jyrisi, mutta koiran kanssa ei oltaisi päästy juuri minnekkään..Niin ja vaikka niitä koiria oli siellä ruokakaupoissakin, niin se meni minunkin mielestä vähän turhaksi..en itsekään halua syödä ruokaa, jossa olisi ties mitä koirasta irronnutta paskaa. Mutta tosi mukava reissu oli ja jäi kova ikävä sinne. Jospa ensi kesänä tai muuten lähiaikoina sinne vielä pääsisi. Julkisillakin on  helppo kulkea ja minäkin osasin aukiolta toiselle siirtyä itsenäisesti.

Kotiin tultaessa koirat olivat aivan onnensa kukkuroilla ja vastaanotto oli sydäntä lämmittävä. Tepin reagointi minun kotiin paluuseen oli varsin yllättävä. Yleensä se on aika vaisusti tervehtinyt, mutta nyt se haukkui, kieppui, säntäili, änkesi syliin ja nuoli kasvot, murisi Remulle, että sillä ei ole nyt minun luokse asiaa...ja kun oli Remun vuoro tulla huomioiduksi ja käskin Tepin odottaa, meinasi se käskystä huolimatta varastaa Remun paikan. Olin vartin sisällä kerännyt kaikki irtokarvat itseeni ja siinäkös sitten olikin puhdistamista. Nyt olen puuhaillut niiden kanssa ja viikon poissaolon kyllä huomaa. Koirat kyttää kokoajan perään ja seuraa, kuin hai laivaa. Eilen oli kartsapäivä Remun kanssa. Ajeltiin junalla kaupunkiin, käytiin testaamassa uusia pantoja:D ja noutajatalutin siitä huolimatta tarttui mukaan. Sitten ollaan oltu jätskillä, koirapuistoilemassa ja koirakoulutuksessa, mikä keskeytyi hieman ennen loppua kamalaan vesisateeseen. Remusta on tullut jo hetkessä sosiaalisempi ja se pieninkin remmirähjä on tiessään. Lenkillä se on kulkenut irti...Joo, hihnan pätkä roikkuu pannasta ohitustilanteita varten, mutta muuten se on irti. Metsässäkin ulkoillaan taas kuin "ennen vanhaan", eli irti. Ja Tepikin on juoksennellut kiinnipitoajasta huolimatta irti..Mutta eikös pykälässä sanota, että maanomistajan luvalla ja vain jos koira on tottelevainen ja helposti kytkettävissä..Noniin, hyvä;)!! Eilen käytiin ilman viilennettyä juoksemassa(polvi on vihdoin parantunut ja voin taas treenata normaalisti, jeeij!!) ja sitten koulutin Tepiä. Kerrassaan jees päivä:) Toivottavasti kerkeän vielä tänään käyttää Tepiä uimassa ja metsässä ja Remulla oli eilen niin vauhdikas päivä, että sille pelkkää lenkkeilyä..

Veneilyä Tepin kanssa

  Laitoin ukille viestiä ja kyselin jospa lähdettäisiin uittamaan Tepiä. Ukki suostui ja eipä siinä kauaa, kun oltiin jo ukin veneen luona.

Tepi meinasi ennen aikojaan jo hypätä kyytiin, niin innoissaan toinen oli. Pari metriä rannasta löysäsin Tepin "noutajahihnan" ja matka kohti Akkosaarta sai alkaa:)

Tepin kaulassa on koulutuspillini :D

Ennen saarta pysäytimme veneen ja käskin Tepiä hyppäämään veteen, mikä ei ollutkaan enää yhtä helppo nakki, mutta sinne se hyppäsi kolmannella käskyllä. Rannalla se ravisti itsensä kuivaksi ja lähti tutkimaan saarta. En kerennyt veneestäkään nousta, kun aloin kuulla Tepin haukkua ja minuuttien haukunnan jälkeen ohitseni lensi akkateeri. Tepi kirmaili ympäriinsä ja merkitsi tavanomaiset paikat, itse samoilin myös vanhan rämän mökin luokse, saaren korkeimmalle kohtaa. Tepi on aina ollut sellainen"leirikoira". Liikkeellä ollessa se menee, mutta kun ihminen pysähtyy, koira pysähtyy myös. Ikinä se ei tauon aikana ole minnekkään pölähtänyt. Ihan hyvä piirre minusta metsästyskoirassa. Persiistä se semmonen olisi että ite oot makkaran paistossa ja koira olis jo kilometrien päässä huitelemassa. Huomasin, että Tepi on alkanut seurata minua hyvinkin vahvasti. En saanut vaihtaa bikinien yläosaakaan ilman, että koira juoksi jostain puskasta ja istui kokoajan vieressä. Oli varsin hauskaa, kun aloin hirmu innostuneella äänellä sanoa:"Menemenemene..." ja Tepi juoksi isoa ympyrää kuin tuli hännän alla :D Heittelin myös Remulle eilen ostamaani apinaa veteen, mitä Tepi jaksoi noutaa taas älyttömän syvältä. Akkosaaren ranta on hyvin äkkisyvää. Jo pari metriä rannasta jalat ei yllä pohjaan.

Meidän puoliksi syöty kongi hukkui;(

Tepi onnistui sekoittamaan käskyt "veteen" ja "veneeseen". Jos koira on maalla, käsken sen usein vähintään kyynäriä myöten veteen ennen kuin heitän sille mitään noudettavaa. Kun sanoin "Tepi veteen!". Koira otti hurjat vauhdit ylämäestä ja hyppäsi veneeseen ja alkoi siellä odottaa lelua. No, sama se sitten on treenata veteen hyppyä veneestä. Annoin kaukokäskyn "istu, paikka" ja viskasin lelun jonka jälkeen "nouda". Ukki nauroi kunnon röhönaurut, Tepi on niin omistautunut nyt noutamiseen, että se tosiaan antaa kaikkensa myös noille hypyille. Pieni loikka olisi riittänyt, jotta vettä oli tarpeeksi uimiseen. Mutta herra otti keulasta asti vauhdit ja loikkasi lelun ohi syvemmälle. Hölmö jos hieman;) Itse kun menin uimaan ja lähdin syvemmälle, lähti Tepi perään. Se osasi niin hiljaa uida taakseni, että kun sen tassut hipaisivat minua, kiljahdin pelästyksestä. Tepi se vain oli;DD Se uskalsi tulla tosi syvälle perässäni :O Treenasimme myös luoksetuloa, seuraamista ja pillillä erilaisia käskyjä. Oleilimme saarella jonkun tunnin verran, jonka jälkeen aloimme laittaa päälle pelastusliivejä. Tepille tuli tosi anova pentuilme kasvoilleen ja se meni vielä itsekseen uimaan. Tyhmä minä pyysin sitä kyytiin, kun se oli selkää myöten vedessä. En kuvitellut koiran tottelevan kuitenkaan, mutta sitten - se tulikin kyytiin...litimärkänä eikä edes ravistanut itseään .___. heh tosiaan kun kaikki kastui pelkän hypyn aikana...Mutta oli taas niin kivaa olla vain Tepin kanssa, ilman remua. Remusta yksinolo ei tainnut kovin muksua olla, vaikka jätin sille naudan potkaluun, solmuluun, täytetyn aktivointipallon ja vaikka mitä muuta touhuttavaa...se oli vain raakaluun syönyt, haukkunut loppuajan. perk...Ajattelin vielä mennä pistäytymään jossain noiden kanssa. Ja ehkä juoksuttaa Remua irti. Remu pitäisi vielä pestä tänään. Lenkillä siihen tarttui niin voimakas lehmän pa*kan haju että hyi olkoon ihan oksettaa silittää koko koiraa kun sen jälkeen omat kädet haisee :D

"mitä sul siel kädes on"

Täs vähän parempi kuva Remun viilennyshuivista:)

Vauhdikkaat kaksi päivää!

Aamulla, niinkuin viime perjantaista lähtien, olen nukkunut yhteentoista aivan huoletta. Näillä kuumilla päivillä kun koiriakaa  ei halua uuvuttaa enempää, joten aikaa touhuta aktiivisesti on vasta illemmalla. Toissapäivänä käytiin ilta kuudesta kahdeksaan sellainen reipas iltasamoilu-lenkki pitkin maita ja mantuja.(Kävin ennen sitä juoksemassa kolme kilsaa molempien koirien kanssa) Tutkittiin Remun kanssa uusia metsäautoteitä ja etsittiin uusia lenkkeilypolkuja. Meillä oli aivan hurjan mukavaa. Istua ilta-auringon paisteessa, kevyen lämpimän tuulen puhaltavan kasvojen piirteiden mukaisesti, kuunnellen lintujen kaunista laulua. Tai no, mitä nyt fasaanin rääkymisestä voi sanoa.. Jotain niin kauheaa, että ihan korvia vihloo. Mutta onneksi kuulimme muita lintuja. Mitä lie, en tiedä. Mutta kaunista laulua. Remun kanssa istuttiin ison kiven päälle ja katseltiin alas männikköön. Sitten. Kaiken sen hiljaisuuden rikkoo Remu. Nuolaisemalla korvaani ja koska se kutitti, aloin nauraa. Jatkettiin siitä sitten matkaa ja löydettiin vähemmän kaunis alue. Hakkuuta.

 Metsässä seikkailun jälkeen mentiin tietä pitkin mummolaan, jossa oli tosiaan tarkoitus vain pyörähtää juoruamassa koiraa. Mutta siellä sattuikin olemaan ukin serkku, joka jaksoi jututtaa yli puoli tuntia minua koirista. Noo, mikä ettei, kyllä minusta juttukaverin saa, jos kerta koirista puhua haluat! Remu siinä nurmella rentoutui ja olisi varmasti siinä jatkanut uniaan, ellen olisi karvakorvaani viheltänyt ylös ja käskenyt mukaan. Siinä käveltiin nautiskellen loput kaksi kilsaa kotiin. Ei mitään kiirettä.<3 Tepin kanssa treenailtiin vähän agility-käskyjä ja käytiin pikkuinen kävelylenkki. Tänään olikin sitten sellainen 'urbaani' päivä, joka vietettiin melkein koko päivän ajan kaupungissa. Aamulla käytiin kävelemässä koiruuksien kanssa ja siitä sitten kolmen maissa hypättiin junaan Remun a.k.a Wemsu kaa. Ajeltiin junalla kaupunkiin ja täti tuli meitä vastaan. Koira kyytiin ja nokka kohti mustia ja mirriä. Remu jäi autoon siksi aikaa, kun olimme kaupassa, mutta koska tarvitsimme sovittaa viilennyshuivin, hain sen kauppaan mukaan. Toinen onnessaan tervehti tutun myyjän ja sitten sovituksen jälkeen annoin sille luvan valita mieleisensä luun. Noo...savustetusta porosta ei puhuttu mitään, mutta omatoimisena koirana Remu työnsi päänsä sinnekin laatikkoon.

Sovitettiin myös uutta nahkapantaa. Jospa sen saisin aikaiseksi hakea tällä viikolla. Innostuin hieman sovittelemaan erilaisia pantoja, mutta valkkasimme "yhteistuumin" Remun kanssa turkoosin, nahkaisen puolikirkkarin. Matkaan kaupasta tarttui viilennyshuivi, solmuluu(Remun valitsema) ja apina-lelu. Huivi on tosi kätevä helteellä. Ei aivan mitä odotin, mutta melkein. Voisin tilata Tepille netistä erilaisen, tuo kelpaa vallanmainiosti Wemsulle. 

"Pesuhuoneen lattialla on viileämpi näin kuumalla, joten järsimpä luutani tässä."-Remun ilme sanoiksi puettuina. Siinä tunti pari vietettiin serkuilla ja sitten mentiin koirankoulutukseen. 

Alkujännityksestä Remu hiukan uhitteli muille, mutta jo jonkun hetken päästä se oli kuin mikäkin koirakansalainen. On aivan pakko rueta panostamaan tuohon koirakoiden hiljaiseen ohitukseen enemmän. Koulutus sujui ekaksi kerraksi hyvin. Näin kuuma keli tosin verotti voimia jokaiselta koiralta ja siksi pidimmekin useasti vesitaukoja. (Treenien jälkeen ostin jäätelön itselleni, joten olihan mun pakko Remullekin ostaa..)

Mulla oli ainakin kivaa, niinkuin Remullakin. Ensi viikon tiistaina uusi kerta! Jospa hieman petrattaisiin siihen mennessä tuohon "jos sä muriset mulle, niin minähän murisen sullekin!" -juttuun. Kirjoitan tosiaan nyt puhelimella, joten en jaksa_ oikeasti selostaa enemmän. Ehkä huomenna voisin koneella kirjoitella enemmän tuosta TOKO-käynnistämme:-) öitä kaikille koiraihmisille!

Ps. Olen huomannut postaavani harvemmin Tepistä... Se on kuitenkin yhtä vahvasti arjessani kuin Remukin:)