Kuvia lomalta

 

 

Pientä päivitystä

Oho, sellainen reilun kuukauden tauko taas bloggaamisesta! Paljon on tapahtunut, lähinnä hyviä juttuja, mutta koirien kanssa kun touhuaa, niin sitä joka päivä täytyy olla valmistautunut, että sattuu ja tapahtuu. Siis niitä ns. huonoja juttujakin.

Joululomalla täällä oli vipinää ja vilskettä. Kesällä tutustuin Lauraan, kun olimme kummiperheen kanssa menossa Berliiniin. Lauralla on saksanpaimenkoira Kara ja kultainennoutaja Lili, molemmat siis narttuja. Laura ja koirat tulivat tänne seuduille ja melkein joka päivä treffattiin. Pitkiä kävelylenkkejä, samanhenkistä juttuseuraa, koiria<3

ja paljon kuvia! Myös äidin lapsuudessa hankittu pelko saksanpaimenkoiriin lievittyi huimasti. Kara on aivan ihana tapaus:)

Mutta kyllä sitä oltiin pelkopersiissä yksi ilta. Normaalisti Kartsa kulkee irti joka paikassa ja on täysin hallinnassa Lauralla. Mutta korkean saalisvietin omaavaa koiraa kun ei käskyt pidättele, silloin mennään viettien viemänä. Ärsykkeenä tai "laukaisijana" toimi ylläriylläri jänis. Remu oli mulla hihnassa ja kara lähti jänön perään. No, jänis pakeni koiraa heikoille jäille. Joen vieläpä. Pimeässä kuului vaan jään rätinää. Kohta meidän huutoa. Koiran laukka-askelia, lisää jään rätinää. Juoksimme niin kovaa kuin pääsimme pellon halki joen rantaan, jossa näkyi Karan jäljet kohti jäätä. Kutsuimme  Karaa, pidätimme hengitystä. Luulin kuulevani koiran hengitystä, ei remun, joka hievahtamatta oli liimautunut reiteäni vasten odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. Aika juoksi eteenpäin eikä koiraa näy missään. Jäille ei meillä ollut menoa, se oli hyvin heikkoa, juuri 28kg painoisen koiran kantavaa paikoitellen. Sitten iphoneni flashlightiin kiilti heijastin. Karahan se siellä. Läähätten juoksi kohti sulaa. Siinä sitä vaan mietti että vittu nyt se on menoa...Laura huusi niin kovaa kuin lähtee käskyn koiralle ja ihmeen kaupalla se vältti jäihin tippumisen vaihtamalla hetki ennen sulaa suuntaa.

Loppumatkan Karakin joutui kulkemaan hihnassa ja meille kun tultiin, annettiin koirille iltaruuat ja sit lepoa. 9km lenkkiä takana ja Karalla vielä omat sooloilut...Onneksi Kara säilyi, siinä olisi viimesen päälle koulutettu koira mennyt :( Mutta tuossakin huomas ettei se koulutettukaan koira pysy kun on vietit kohdallaan... Onneksi mitään tuota ikävämpää ei sattunut. Koirista tuli hyviä kavereita ja meidänkin kaveruus syventyi kun vietettiin paljon aikaa:)

Loppuloman olin Remun kanssa mummolassa. Mentiin 29.12 junalla Haapajärvelle. Mummolassa  remu sai olla kokoajan irti. Lenkilläkin koira käyttäyi hyvin ja totteli viimesen päälle :0 Sain sen ärsykkeistä huolimatta hallintaan joka kerta ja nyt Remullakaan ei ole enää remmirähjä ongelmaa:) Iloinen minä! 2.1 kun tultiin takaisin junalla, oli aivan täyttä. Ja kaikki mahdolliset koirapelkoiset olivat tottakai lemmikkivaunussa. On järjenköyhyyttä tulla sinne puolelle olettaen, ettei sinne voisi tulla suuria koiria. Huhhuh ihmiset. Ja sit siellä kyl huomas, että pikkukoirien annetaan helpommin tehdä mitä lystää. Tilanne oli seuraava:
Remu makaa junan lattialla rauhaisesti, ei ole missään kontaktissa kanssamatkustajiin. Ihmiset pelkäävät sitä ja vielä lietsovat pelkoaan pikkulapsiin. Remuhan rakastaa lapsia ja en voi kuvitella sen tekevän niille mitään. (Onhan se kasvanut 2 nuoren ja 2 lapsen keskellä). No, joku äiti nappaa n. 4v tyttönsä syliin ja sanoo kuuluvasti ääneen:"Et kyllä silitä tuota koiraa. Tiedä mitä tuollainen iso koira voi tehdä!!" Niinku anteeks mitä :DD? Junaan nousi Kiuruvedeltä kaksi suunnilleen minun ikäistä tyttöä, toisella oli jackrusselinterrieri sylissä. Pikkunen oli sen näkönen että kohta olisin saanut irroittaa sitä oman koirani perskarvoista. Ja kyllä, Remu ei välittänyt enää pätkääkään moisesta provosta. Mutta yllättäen minun koiraani karttava äiti mitään kysymättä päästää lapsen terrieriä silittämään.

Lasten "poliisikoira"

Koira oli juuri sen näköinen (eikä yhtään hallinnassa tytöllä..) että kohta olisi pikkutytön nokasta verta lentänyt. Mutta juu, pelätkää rauhassa, mitäpä minä sille mahdan, mutta toki remuun saa tulla tutustumaan ja mielellään:)

Tällaista pientä taas. Toivon mukaan kesällä lähdetään remun kaa Nurmijärvelle:) Saatiin kutsu vuorostaan Lauralle yökyläilemään.