December's 13th

Rallilähtö

Look at my beautiful eyes

Rahalla saa koiran, muttei sen hännän heilutusta.

Otsikko ei taida nyt mitenkään liittyä juttuun, mutta minusta se on totta joka sana. Saat ostettua muutamalla sadalla koiran, mutta ei se häntäänsä heiluta syyttä. Itsestä on ihana tulla kotiin, kun koirasi nousevat kopista moikkaamaan sua:) Onhan ne ihania, ihmisen parhaita ystäviä. Ihan pikainen päivitys tänne koiralauman arkeen!

Meillähän on mennyt ihan jees:) Liukkaat kelit rajoittaa ulkoilua paljon ja lunta ei ole täällä seudulla sitten yhtään. Ei siis pääse hiihtämään koirien kanssa. Voihan.... just kun itseä on alkanut kiinnostaa valjakkohiihto, niin ei pääse testaamaan Rempan kanssa :(( Remun kanssa ollaan paljon treenailtu toko-liikkeitä, henkilöhakua jne. On se hieno poika:) Tepin kanssa vaan temppuillaan, vanhus alkaa olla jo aika..no, mites sen nyt sanoisi? Nauttija-tyyppi. Välillä pitää saada aivojumppaa, mutta kyllä se haluaa nauttia vanhana olemisesta aika usein. Takajaloilla seisominen on jo mallillaan. Sitä tässä ollaan ajan kuluksi harjoiteltu. Ja niin, ensi keväänä sekalaisen seurakunnan jatkona saattaa olla rottweiler. Urospenikkaa olen miettinyt isän ja äidin kanssa. Niinkuin edellinenkin rottis oli. Kosti:) Katsoo nyt, haluan Remun koulutuksen mallilleen, ennenkun otan seuraavan kasvamaan. Onhan se tosi iso asia ottaa kovatahtoinen koira ja kasvattaa siitä kunnollinen koirakansalainen. Kokeneiden vanhempien avulla kyllä siitä jotain tulisi. Eka haluan myös selvittää meille kunnon harrastusporukat täältä, ei ole kuitenkaan kovin paljon valinnan varaa:/ Ja asiasta toiseen, uusi vuosi menee sitten mummolassa molempien koirien kanssa. Katsoo myös, että pääseekö kaveri mukaan sinne.

Eiliseltä

Näyttää koirakin eriltä kun vaihtaa valotusta

Marraskuuta kaikille!

Blogi saanut uutta ilmettä ja olen näpertänyt nyt ihan useamman eri bannerin, vaihtaa sitten "teeman" mukaan aina uutta! Pari virhettä nykyisessä on, mutta alottelijoiden pikkuvirheitä;) Mitään kummallista sinänsä ei ole tapahtunut, sitä samaa perus elelyä koirien kanssa. Ehkä voin mainita, että nappulat palasivat koirien ruokalistalle lihojen lisäksi. Ihan syynä vain Remun laihtuminen monipuolisesta ravinnosta huolimatta. Kaipa se sitten kaipaa lisukkeeksi ihan nappulaa, Tepillä ei sinänsä ole huomattavia painonmuutoksia.

Henkilöhaku-koulutus jatkuu Remun kanssa ja oon nyt ihan rauhassa katsellut Remun mahkuja siihen. Enemmän kaipaisin koiran toiminnassa periks antamattomuutta. Meinaa koira hakea liian useasti uutta suuntaa minulta. Tästä on jo hiukan enempi aikaa, kun käytiin ihan kunnolla reenaamassa, tehtiin märkään metsään jälki, pari kulmaa ja "jänisjälkiä" eli haju tavallaan katoaa. Annettiin jäljen vanheta(Tatu pikkuveli pysytteli ajan löytämässään piilossa) ja sitten koira jäljen alkuun ja koira matkaan. Oli mielenkiintoista! Remu löysi Tatun sellaiseen 8 minuuttiin, oli haastava jälki, mutta se suoriutui siitä kunnioitettavasti:) Nyt ihan lyhyitä jälkiä kun ollaan tehty, niin meinaa nuo jänikset sotkea;D Remu ensin etsi "kadonneen", tuli kutsusta luokse ja sitten pyyhälti jäniksen hajun perään. Että näin meillä:DD Pitää tiedostaa edelleen se koiran saalisvietti ja treenata sen mukaan, alueilla missä nää hullun uhkarohkeat pupuset ei asustele:) Tepin kanssa ei juuri olla opeteltu mitään, sille on kova juttu heittää yläfemmat ja alafemmat aina kun tulen koulusta kotiin/ollaan menossa lenkille. Viisas vanha herra<3

Mutta nyt, näen, että mun blogissa on hurrjan paljon vierailijoita! Olisi siksi mukava, että kaikki te jotka lueskelette täällä mun juttuja, kysyisitte jotain ihan maan ja taivaan väliltä minulta, siis maan ja taivaan väliltä mun koirista jne. Vastaan mielelläni!! Aikaa ajattelin antaa viikon eteenpäin, jospa tulis kysymyksiä sillä välin:)

sä äsken katosit ja nyt mä sut löysin!

Syysloma -14

Ukki ja Remu

Syyspäivä kuvina

Tepillä oli asiaa

Makrokuvausta...

Niin mikä ilmavara??

Vauhtia piisaa

Maltillisempi hetki

Valoa kohti :D

Kutsu kävi eväiden syöntiin

Koiraihmisen välttämätön lisämauste :DD

Happy birthday Remu!

No, jospa sitä koittaisi edes hieman saada tekstiä ulos englanniksi, niinhän minä taisin luvata aivan ensimmäisessä postauksessa. En lupaa täydellistä englannin kielitaitoa, mutta jospa sieltä jotain saa selvää.

Well, maybe i try to writing some English, because i promised that in my first post. I don't promise perfectily written English, is not my one of my strengths:D but hopefully there can somebody read something.

Viime aikoina olemme harjoitelleet paljon TOKOa Remun kanssa ja alamme olla jo vahvalla pohjalla. Aloitimme myös henkilöhakua harjoittelemaan ja siinä koira on elementissään.

At last time, we have practice a lot of obediencetraining and we get everyday step to better way. We also have started personsearch and my dog be in his element.

Remulla oli syntymäpäivä tänään ja ikää tuli kaksi vuotta! Lahjaksi hän sai uuden pannan(näät sen ensimmäisessä kuvassa), savustettuja luita ja paljon huomiota. Toivottavasti meillä on yhteisiä hetkiä ja vuosia edessä. Onhan tässä vähän mietitty parin vuoden päähän sitä koiraa, mutta ennen tätä otan paljon selkoa eri harrastusmahdollisuuksista Iisalmessa. Haluan ehdottomasti aloittaa suojelun ja henkilöhaun.

Remu has birthday today, and two years became to agemeter. Congratulations! I gave to him new collar (you can check it in first picture), some smoked bones and much attention. I hope we'll common time and for many years in front of life. And yes, I have wondered my head out to third dog, but it is possible only a few years. But before that is possible, I have to read a lot of dogbooks and to find out different hobby opportunity in Iisalmi. Definitely I want to start training protection and personsearch.

 

Nyt tämä oli taas tällainen lyhyt juttu, vei tuo englannin ulos saaminen aikaa ihan kivasti:D Oottakaas vaan sitä, kun oon pari hassua viikkoa opiskellut espanjaa(aloitin sen syksyllä), saadaankohan tekstiä sillä kielellä;D Mukavaa syksyn jatkoa karvakorville ja palvelijoille:)!

Nice autumn resumptions to your dog/s and her/his servants:)!!

 

5kk BARF:ia

Viisi kuukautta, hieman reilu yli koirat ovat olleet barfilla. Näin "väliaikatietoja" ajattelin päivitellä. Olen ollut hyvin yllättynyt, kuinka helppoa barffaaminen oikeasti on. Jos ei ota liian' tosissaan, eli alkaa mitatata grammalleen ruokia, kaikki sujuu näin yleisesti hyvin. Itselläni ollut tapa mitata ruuat desimitalla. Toki etsin ruokien kcal-määrän jos vain mahdollista, enkä tarjoa paljoa esim. possun rasvaista lihaa. Remu syö vähä-aktiivisina päivinä 6,5 dl ja tosi reippaina päivinä menee 9dl-1L. Tepille riittää 4dl, kun se ei liiku paljoa, mutta kun liikettä on tullut reippaasti ja esim. uimapäivinä, se lipsii syödä 6,5-7dl. Hieman sillä oli painoa turhaksi, mutta nyt jo tiputti kaikki pois, kun tulin lomalta ruokkimaan sopivissa määrin:D Koirilla on aika laaja valikoima lihoja. On poroa(tämä on kuitenkin aika harvinainen herkku..), nautaa, possua, hevosta, kanaa ja kalkkunaa ja kerran kania. Hirvenlihakin kuuluu listalle, lohi ja kananmunat. Pellavaöljy pitää lohen ohella turkista huolen ja vihannekset ja kasvikset pitävät koirien heinienkin syönti tarpeen tiessään. Joskus koirat kaipaavat ruokaansa jotain hapanta ja maitotuotteita, lisään ruokaan piimää ja joskus laitoin raejuustoa. BARF on ehkä paras kokeilemani ruokinta muoto. En siirry teollisiin koiranruokiin enää ikinä, vaikka maksettaisiin. Remu ja tepi voi paljon paremmin näin ja tämä on se ratkaisu Tepin allergioihin ja huonosti reagoivan mahan suhteen. Mutta nyt, tämä oli tälläinen aloitus, akku loppuu koneesta. Jatketaan paremmalla aikaa!!

Special thanks !

Tilasin tuossa koirille kaikkea uutta koirille petenkoiratarvikeesta. KAIKKI noutolelut oli aivan loppu mustista ja mirristä, joten ainut vaihtoehto saada nopeasti hyvää tavaraa, oli kyseinen nettikauppa. Tepin noutajatalutin, harmi vain, tulee eri lähetyksessä. Mutta sekin aivan lähipäivinä. Remulle tilauksessa oli vain kuvan mukaiset "korvalappu", sillä kun mahtaa nopeasti likaantua luppakorvat. Oli aivan pakko testata noita, onko hyviä vai jatkanko korvien puhdistamista pelkällä vedellä ja vanulapuilla. Käyn tässä sään viilennettynä Tepin kanssa rannalla testaamassa dummyä, jonka tilasin juuri noutokoulutusta varten. Narupallon laitoin säästöön, otan esiin vasta, kun tarvitsen. Koirilla on nyt käytössä muutama lelu, enempää ne ei kerralla tarvitse. 

Kiitos nopeasta toimituksesta, petenkoiratarvike! Varmasti tulen vielä tilaamaan jotain tarpeellista ja vähemmän tarpeellista teiltä!!

Päivitys loman jälkeen

Olin viikon verran poissa kotoa ja koirat oli muun perheen hoidettavina sen ajan. Aluksi omia koiria oli kova ikävä, Berliiniin lentäessä helpotti ja ajattelin paljon muutakin, kuin että mitä ne kotona on tekemässä. Mutta eipä se kauaa kestänyt, kun näin hotellille ajettaessa nuhjuisen, etäisesti pohjista muistuttavan koiran kadulla. Silloin olisi tehnyt niin kovasti mieli olla kotona, oma pohjis kainalossa.
Rakastuin todenteolla Berliiniin. Arvostan paljon sitä paikkaa ja ihmisiä, sillä Berliini on hyvin koiramyönteinen kaupunki. Siellä oli koirat ruokakaupoista lähtien sisällä ja terassillakn loikoili kaikenlaisia karvaturreja. Ihmiset olivat koiramyönteisiä ja jutellessani toiseksi viimeisenä päivänä terassilla istuvalle saksalaisnaiselle, kertoi hän saksalaisten suhtautuvan hyvin siihen, että ihmiset tuovat lemmikkinsä vähän jokapuolelle:D Näin koirien tuonnin kieltäviä tauluja vain eläintarhassa, DDR-museossa ja joillakin lasten leikkipuistoissa, mutta esim. Tv-tornin oli aulassa ranskanbulldoggi. Suomessahan on paljon koiria, mutta minusta meillä olisi petrattavaa tähän koiramyönteisyyteen/muitakin eläimiä kohtaan. Kuinka sairas jonkun mieli on, että pitää myrkyttää toisten koiria? Täällä kuitenkin on aika rajoitettua tuoda koira mukanaan jonnekin, mikä hankaloittaa kaupungilla liikkumista..Eilenkin ainut vaihtoehto ukkosen tullen oli talsia sen 3km ellei enemmän koirapuistosta Mustiin ja Mirriin suojaan. Onneksi satoi vain vettä ja jyrisi, mutta koiran kanssa ei oltaisi päästy juuri minnekkään..Niin ja vaikka niitä koiria oli siellä ruokakaupoissakin, niin se meni minunkin mielestä vähän turhaksi..en itsekään halua syödä ruokaa, jossa olisi ties mitä koirasta irronnutta paskaa. Mutta tosi mukava reissu oli ja jäi kova ikävä sinne. Jospa ensi kesänä tai muuten lähiaikoina sinne vielä pääsisi. Julkisillakin on  helppo kulkea ja minäkin osasin aukiolta toiselle siirtyä itsenäisesti.

Kotiin tultaessa koirat olivat aivan onnensa kukkuroilla ja vastaanotto oli sydäntä lämmittävä. Tepin reagointi minun kotiin paluuseen oli varsin yllättävä. Yleensä se on aika vaisusti tervehtinyt, mutta nyt se haukkui, kieppui, säntäili, änkesi syliin ja nuoli kasvot, murisi Remulle, että sillä ei ole nyt minun luokse asiaa...ja kun oli Remun vuoro tulla huomioiduksi ja käskin Tepin odottaa, meinasi se käskystä huolimatta varastaa Remun paikan. Olin vartin sisällä kerännyt kaikki irtokarvat itseeni ja siinäkös sitten olikin puhdistamista. Nyt olen puuhaillut niiden kanssa ja viikon poissaolon kyllä huomaa. Koirat kyttää kokoajan perään ja seuraa, kuin hai laivaa. Eilen oli kartsapäivä Remun kanssa. Ajeltiin junalla kaupunkiin, käytiin testaamassa uusia pantoja:D ja noutajatalutin siitä huolimatta tarttui mukaan. Sitten ollaan oltu jätskillä, koirapuistoilemassa ja koirakoulutuksessa, mikä keskeytyi hieman ennen loppua kamalaan vesisateeseen. Remusta on tullut jo hetkessä sosiaalisempi ja se pieninkin remmirähjä on tiessään. Lenkillä se on kulkenut irti...Joo, hihnan pätkä roikkuu pannasta ohitustilanteita varten, mutta muuten se on irti. Metsässäkin ulkoillaan taas kuin "ennen vanhaan", eli irti. Ja Tepikin on juoksennellut kiinnipitoajasta huolimatta irti..Mutta eikös pykälässä sanota, että maanomistajan luvalla ja vain jos koira on tottelevainen ja helposti kytkettävissä..Noniin, hyvä;)!! Eilen käytiin ilman viilennettyä juoksemassa(polvi on vihdoin parantunut ja voin taas treenata normaalisti, jeeij!!) ja sitten koulutin Tepiä. Kerrassaan jees päivä:) Toivottavasti kerkeän vielä tänään käyttää Tepiä uimassa ja metsässä ja Remulla oli eilen niin vauhdikas päivä, että sille pelkkää lenkkeilyä..

Veneilyä Tepin kanssa

  Laitoin ukille viestiä ja kyselin jospa lähdettäisiin uittamaan Tepiä. Ukki suostui ja eipä siinä kauaa, kun oltiin jo ukin veneen luona.

Tepi meinasi ennen aikojaan jo hypätä kyytiin, niin innoissaan toinen oli. Pari metriä rannasta löysäsin Tepin "noutajahihnan" ja matka kohti Akkosaarta sai alkaa:)

Tepin kaulassa on koulutuspillini :D

Ennen saarta pysäytimme veneen ja käskin Tepiä hyppäämään veteen, mikä ei ollutkaan enää yhtä helppo nakki, mutta sinne se hyppäsi kolmannella käskyllä. Rannalla se ravisti itsensä kuivaksi ja lähti tutkimaan saarta. En kerennyt veneestäkään nousta, kun aloin kuulla Tepin haukkua ja minuuttien haukunnan jälkeen ohitseni lensi akkateeri. Tepi kirmaili ympäriinsä ja merkitsi tavanomaiset paikat, itse samoilin myös vanhan rämän mökin luokse, saaren korkeimmalle kohtaa. Tepi on aina ollut sellainen"leirikoira". Liikkeellä ollessa se menee, mutta kun ihminen pysähtyy, koira pysähtyy myös. Ikinä se ei tauon aikana ole minnekkään pölähtänyt. Ihan hyvä piirre minusta metsästyskoirassa. Persiistä se semmonen olisi että ite oot makkaran paistossa ja koira olis jo kilometrien päässä huitelemassa. Huomasin, että Tepi on alkanut seurata minua hyvinkin vahvasti. En saanut vaihtaa bikinien yläosaakaan ilman, että koira juoksi jostain puskasta ja istui kokoajan vieressä. Oli varsin hauskaa, kun aloin hirmu innostuneella äänellä sanoa:"Menemenemene..." ja Tepi juoksi isoa ympyrää kuin tuli hännän alla :D Heittelin myös Remulle eilen ostamaani apinaa veteen, mitä Tepi jaksoi noutaa taas älyttömän syvältä. Akkosaaren ranta on hyvin äkkisyvää. Jo pari metriä rannasta jalat ei yllä pohjaan.

Meidän puoliksi syöty kongi hukkui;(

Tepi onnistui sekoittamaan käskyt "veteen" ja "veneeseen". Jos koira on maalla, käsken sen usein vähintään kyynäriä myöten veteen ennen kuin heitän sille mitään noudettavaa. Kun sanoin "Tepi veteen!". Koira otti hurjat vauhdit ylämäestä ja hyppäsi veneeseen ja alkoi siellä odottaa lelua. No, sama se sitten on treenata veteen hyppyä veneestä. Annoin kaukokäskyn "istu, paikka" ja viskasin lelun jonka jälkeen "nouda". Ukki nauroi kunnon röhönaurut, Tepi on niin omistautunut nyt noutamiseen, että se tosiaan antaa kaikkensa myös noille hypyille. Pieni loikka olisi riittänyt, jotta vettä oli tarpeeksi uimiseen. Mutta herra otti keulasta asti vauhdit ja loikkasi lelun ohi syvemmälle. Hölmö jos hieman;) Itse kun menin uimaan ja lähdin syvemmälle, lähti Tepi perään. Se osasi niin hiljaa uida taakseni, että kun sen tassut hipaisivat minua, kiljahdin pelästyksestä. Tepi se vain oli;DD Se uskalsi tulla tosi syvälle perässäni :O Treenasimme myös luoksetuloa, seuraamista ja pillillä erilaisia käskyjä. Oleilimme saarella jonkun tunnin verran, jonka jälkeen aloimme laittaa päälle pelastusliivejä. Tepille tuli tosi anova pentuilme kasvoilleen ja se meni vielä itsekseen uimaan. Tyhmä minä pyysin sitä kyytiin, kun se oli selkää myöten vedessä. En kuvitellut koiran tottelevan kuitenkaan, mutta sitten - se tulikin kyytiin...litimärkänä eikä edes ravistanut itseään .___. heh tosiaan kun kaikki kastui pelkän hypyn aikana...Mutta oli taas niin kivaa olla vain Tepin kanssa, ilman remua. Remusta yksinolo ei tainnut kovin muksua olla, vaikka jätin sille naudan potkaluun, solmuluun, täytetyn aktivointipallon ja vaikka mitä muuta touhuttavaa...se oli vain raakaluun syönyt, haukkunut loppuajan. perk...Ajattelin vielä mennä pistäytymään jossain noiden kanssa. Ja ehkä juoksuttaa Remua irti. Remu pitäisi vielä pestä tänään. Lenkillä siihen tarttui niin voimakas lehmän pa*kan haju että hyi olkoon ihan oksettaa silittää koko koiraa kun sen jälkeen omat kädet haisee :D

"mitä sul siel kädes on"

Täs vähän parempi kuva Remun viilennyshuivista:)

Vauhdikkaat kaksi päivää!

Aamulla, niinkuin viime perjantaista lähtien, olen nukkunut yhteentoista aivan huoletta. Näillä kuumilla päivillä kun koiriakaa  ei halua uuvuttaa enempää, joten aikaa touhuta aktiivisesti on vasta illemmalla. Toissapäivänä käytiin ilta kuudesta kahdeksaan sellainen reipas iltasamoilu-lenkki pitkin maita ja mantuja.(Kävin ennen sitä juoksemassa kolme kilsaa molempien koirien kanssa) Tutkittiin Remun kanssa uusia metsäautoteitä ja etsittiin uusia lenkkeilypolkuja. Meillä oli aivan hurjan mukavaa. Istua ilta-auringon paisteessa, kevyen lämpimän tuulen puhaltavan kasvojen piirteiden mukaisesti, kuunnellen lintujen kaunista laulua. Tai no, mitä nyt fasaanin rääkymisestä voi sanoa.. Jotain niin kauheaa, että ihan korvia vihloo. Mutta onneksi kuulimme muita lintuja. Mitä lie, en tiedä. Mutta kaunista laulua. Remun kanssa istuttiin ison kiven päälle ja katseltiin alas männikköön. Sitten. Kaiken sen hiljaisuuden rikkoo Remu. Nuolaisemalla korvaani ja koska se kutitti, aloin nauraa. Jatkettiin siitä sitten matkaa ja löydettiin vähemmän kaunis alue. Hakkuuta.

 Metsässä seikkailun jälkeen mentiin tietä pitkin mummolaan, jossa oli tosiaan tarkoitus vain pyörähtää juoruamassa koiraa. Mutta siellä sattuikin olemaan ukin serkku, joka jaksoi jututtaa yli puoli tuntia minua koirista. Noo, mikä ettei, kyllä minusta juttukaverin saa, jos kerta koirista puhua haluat! Remu siinä nurmella rentoutui ja olisi varmasti siinä jatkanut uniaan, ellen olisi karvakorvaani viheltänyt ylös ja käskenyt mukaan. Siinä käveltiin nautiskellen loput kaksi kilsaa kotiin. Ei mitään kiirettä.<3 Tepin kanssa treenailtiin vähän agility-käskyjä ja käytiin pikkuinen kävelylenkki. Tänään olikin sitten sellainen 'urbaani' päivä, joka vietettiin melkein koko päivän ajan kaupungissa. Aamulla käytiin kävelemässä koiruuksien kanssa ja siitä sitten kolmen maissa hypättiin junaan Remun a.k.a Wemsu kaa. Ajeltiin junalla kaupunkiin ja täti tuli meitä vastaan. Koira kyytiin ja nokka kohti mustia ja mirriä. Remu jäi autoon siksi aikaa, kun olimme kaupassa, mutta koska tarvitsimme sovittaa viilennyshuivin, hain sen kauppaan mukaan. Toinen onnessaan tervehti tutun myyjän ja sitten sovituksen jälkeen annoin sille luvan valita mieleisensä luun. Noo...savustetusta porosta ei puhuttu mitään, mutta omatoimisena koirana Remu työnsi päänsä sinnekin laatikkoon.

Sovitettiin myös uutta nahkapantaa. Jospa sen saisin aikaiseksi hakea tällä viikolla. Innostuin hieman sovittelemaan erilaisia pantoja, mutta valkkasimme "yhteistuumin" Remun kanssa turkoosin, nahkaisen puolikirkkarin. Matkaan kaupasta tarttui viilennyshuivi, solmuluu(Remun valitsema) ja apina-lelu. Huivi on tosi kätevä helteellä. Ei aivan mitä odotin, mutta melkein. Voisin tilata Tepille netistä erilaisen, tuo kelpaa vallanmainiosti Wemsulle. 

"Pesuhuoneen lattialla on viileämpi näin kuumalla, joten järsimpä luutani tässä."-Remun ilme sanoiksi puettuina. Siinä tunti pari vietettiin serkuilla ja sitten mentiin koirankoulutukseen. 

Alkujännityksestä Remu hiukan uhitteli muille, mutta jo jonkun hetken päästä se oli kuin mikäkin koirakansalainen. On aivan pakko rueta panostamaan tuohon koirakoiden hiljaiseen ohitukseen enemmän. Koulutus sujui ekaksi kerraksi hyvin. Näin kuuma keli tosin verotti voimia jokaiselta koiralta ja siksi pidimmekin useasti vesitaukoja. (Treenien jälkeen ostin jäätelön itselleni, joten olihan mun pakko Remullekin ostaa..)

Mulla oli ainakin kivaa, niinkuin Remullakin. Ensi viikon tiistaina uusi kerta! Jospa hieman petrattaisiin siihen mennessä tuohon "jos sä muriset mulle, niin minähän murisen sullekin!" -juttuun. Kirjoitan tosiaan nyt puhelimella, joten en jaksa_ oikeasti selostaa enemmän. Ehkä huomenna voisin koneella kirjoitella enemmän tuosta TOKO-käynnistämme:-) öitä kaikille koiraihmisille!

Ps. Olen huomannut postaavani harvemmin Tepistä... Se on kuitenkin yhtä vahvasti arjessani kuin Remukin:)

Natures:Menun kätevät raakalihapullat ja "vuorisaarnaa" :D

Eilen kävin oikeasti pitkästä aikaa M&M:ssä ja mukaan tarttui Natures:Menu-kanapullia pussillinen ja kuivattu poroa, taisipa olla keuhkoa..Sitten suorinta reittiä HH:n ostamaan aktivointipallot pojille. Edellisen ne rikkoivat, kun sokkeloon oli juuttunut lihanpala. Se tietenkin tuoksahti voimakkaasti sieltä ja kun se ei pyörittelemälläkään tullut ulos, nokkelina pojat päättivät teurastaa koko lelun. Saan kyseiset lelut melkein puolet halvempana sieltä, kuin mustista ja mirristä. Kanapullat todella maistuivat koirille. Paistoin uunissa muutaman sellaisen ja annoin kuivahtaa vielä paistamisen jälkeen. Sitten pilkoin kuivaneet ja jäähtyneet pullat neljään osaan/per pulla. Varsin maistuva ja kätevä motivaatioherkku koiralle lenkin yhteydessä ja näillä saa varmasti koiran kuin koiran huomion itseensä. Juuri tuo kätevyys on hyvä näin kiireisinä työpäivinä. Lihatilaus KR:ltä tulee vasta heinäkuun alussa ja naksuja en halua antaa, vaikka se olisi näitäkin helpompi vaihtoehto. Sen kun vain sipaisen pussista Remulle 6-8 kpl ja Tepille 5. Kaiken lisäksi ne sulavat nopeasti, joten välissä kerkeän juoda kahvia tai laittaa vaatteet. Illemmalla laitan pari palleroa molemmille ja vikoja lihoja, mitä vaan löydän. Aion käydä ostamassa erilaisia natures:menun pullapusseja, sillä näistä taisi tulla juuri yksi suosikeistani. 1kg pussi on aika riittoisa ja pussin kyljessä on viitteellisiä annosteluohjeita erikokoisille koiruuksille.

Kuivattua poron keuhkoa ja aktivointipallot

Palloihin unohdin totaalisesti ostaa sopivan kokoisia makupaloja :S Nyt pitää sitten vaan pitää pallot visusti itsellä ja antaa koirille vasta, kun saan hommattua jonkinsortin puolikosteita koulutusnameja niihin.

Eilen oli töissä aika raskasta tyhjentää, siivota ja täyttää uudelleen kolme kylmiötä. Päivän lihaskunto siis tehty;D Vein Tepin lenkille ja siis voi hyvä jumala mikä veto päällä. Kolmella nartulla on tässä parin kilometrin säteellä juoksut parhaillaan ja kaiken lisäksi omistajat eivät katso niiden perään ja koirat huitelevat pitkin kyliä. Hyvin raivostuttavaa pitää juoksuista koiraa irti ja varsinkin siten, että kukaan ei ole edes kotona sinä hetkenä ja silloinhan se koira mieluusti lähtee omille teilleen. No, Tepillä oli eilen kova yritys nousta laumassa minun yläpuolelle, kunnes lenkillä koiralle paljastui totuus; minulle ei murista tai näytetä hampaita, minä johdan ja kaikki nelijalkaiset jotka vaan testaa rajojaan ja "uhkaa" asemaani, alistetaan takaisin sinne missä ennenkin laumanjärjestyksessä olivat. Kovasti Tepi koitti murisemalla pelotella ja alistaa, mutta minulla ei kestänyt kauaa painaa koira kenttään itsevarmasti ja napakasti, turhaa satuttamatta tms. Oli pienen kurinpalautuksen jälkeen niin nöyrää porukkaa, että tuskin tämän jälkeen minun tarvitsee näyttää sille paikkaa. Viimeksi Tepi koitti 2-vuotiaana, eli viisi vuotta sitten. Remua ei ole tähän päivään mennessä tarvinnut alistaa, sille on selvää miten täällä talossa toimitaan.

Jonkun kaksi scäferiä on pyörinyt jo toista päivää meidän kulmilla. Niillä on nimikyltit ja kaikki, mutta juoksevat vain karkuun, kun koittaa katsastaa omistajan puh.numeroa. Monesti olen ne tontilta jo ajanut matkoihinsa, mutta ovelat tulevat samantien naljailemaan ja makoilemaan kentälle, kun poistun sisälle. Nyt olen kyllä niin varma, että osa koiranomistaja porukkaa on hyvin vähä älyisiä, lukutaidottomia ja huolettomia. Mutta joo, onhan se aika raskasta ja hankalaa avata tietokone, kirjoittaa hakuun jotain koirien irti/kiinnipitolakiin liittyvää ja painaa search. Kestää nettiyhteydestä riippuen muutaman sekunnin hakea tietoa. Sitten vain luet huolellisesti tekstiä mitä linkistä löydät ja noudatat omalla kohdallasi niitä. Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että joku nyt ulkoiluttaa koiransa irti, niinkauan, että se koira PYSYY ulkoiluttajansa hallinnassa ja on nopeasti kytkettävissä. Minulle on aivan sama pitääkö joku koiransa tontilla irti, koska sehän on sallittu, mutta koiraa pitää vahtia_, ellei ole aivan varma, että se myös pysyy tontilla. Minulla on todellakin sitä vastaan, että aivan ventovieraat ja arvaamattomat koirat tulevat MINUN PIHAANI, MINUN KOIRIENI LUOKSE ja mahdollisesti käyvät pihassa/lenkillä kimppuun, "ei kenenkään maalla". Onneksi Tiia on nyt reissussa, eikä esim leikkimässä ulkona, kerta näitä koiria tunkee joka tuutista tulla maille. Sen tiedän, että nämä sakut ovat tulleet esim. lomalaisten mukana tai sitten jostain kauempaa, kylällä asuu muistini mukaan kolme scäferiä ja yksi tutuillamme, jossa huolehditaan koiran pihalla pysymisestä hyvin ja tottakai tutun koiran tunnistaisin. Kaksi muuta ovat häkkikoiria:/ ja aivan erinäköisiä. Jumalauta aitaan kohta koko tonttimme, sillä ei voi pitää omia koiria häkin ulkopuolella paljo laisinkaan. Sanoinkin jo omille porukoille, että minulle on myös aivan sama jääkö yksikään vieras koira auton/junan alle, jos ei omistajia kerta kiinnosta vahtia niitä. En todellakaan ole panostamassa niiden vahtimiseen, sen teen, että jos numeron saan haltuuni, soitan siihen ja pyydän hakemaan ne pois silmistäni ja mielestäni.

Tämmöinen pikku vuorisaarna taas loppuun, pitäkää te lukijat huolta irti olevista koiristanne, jokaisen panostus olisi hyvä ja kaikilla olisi hyvä mieli asiasta. Mysö hyvää kohta alkavaa heinäkuuta, kaikki lomalla olijat, nauttikaa ja touhutkaa paljon koirienne kanssa. Minä aion panostaa heti ensi viikon jälkeen, kun työt loppuu, aivan satakymmenen lasissa koiriin, sillä Berliinin-reissu vain päivä päivältä lähenee! Jolloin koirat jäävät viideksi/kuudeksi päiväksi perheen huomaan. Tatu on ainakin innokas lenkittäjä ja haluaa kouluttaa koiria sen minkä taidoiltaan osaa. :)

Kuvia Remusta

Remu oli hyvinkin kuvauksellisella tuulella :D

Jos hieman laatu heittää :D

Heinä maistui liiakseenkin

Remu 1,9v

Remun kanssa kahdestaan

Eilen aamulla keli näytti aika kolealta ja sehän olisi mainio keli tehdä ihan kunnon pitkä lenkki metsän rauhassa. Viikko on ollut aika hektistä, menoa kaikkialla ja vähän lisää menoa. Otin nuorimmaisen, Remun mukaani ja järjestelmäkamerankin. Puhelin sai jäädä latautumaan kotiin ja samalla otin vapaa-aikaa kaikilta ystävien viesteiltä ja meileiltä, mitä päivän aikaan oli tullut erikoisen paljon, peräti toistakymmentä. Unohdin hetkeksi hetkisen aikataulun ja kellon kokonaan, rentouduin täysin laatuseurassa. Remukin tuntui aivan älyttömän rentoutuneelta ja se todella nautti taas ajasta metsässä kanssani. Päätin hieman treenata hihnakäytöstä ja kuvata siitä materiaalia kirjoitukseeni. Hieman on vielä auki, miten saisin valaistua tätä tekniikkaa, se on kyllä tosi helppo, mutta itse en saa muotuiltua siitä ymmärrettävää ja selkeästi luettavaa. Ajattelin tehdä kuvien avulla siitä kaikille helposti sisäistettävän. No, palataan tähän metsäretkeen. Siinä oltiin jo reippailtu kunnon ryteikössä reilusti yli kaksi tuntia(about 8km), kunnes bongattiin teeripoikue. Niitä sen enempää häiritsemättä otin kaukaa kuvia(tai siis koitin), mutta oltiin liian kaukana, eikä zoomi riittänyt Eos 1100D:ssä. Remu on kyllä sellainen linssilude, että se kun vain havaitsee kameran, on sen suuri musta kirsu heti kameran linssissä.

 "Kyl nää nousee pystyy sitä mukaa kun nakki nousee korkeutta"-Remu

Olihan mun sitten aivan pakko ottaa tuosta hassusta koiruudesta kuvia, ihan vain sen mieliksi. Palkaksi hienosta paikalla pysymisestä ja poseerauksesta Pikkukovis sai nakin palan. Joka käänteessä, kun aloin ottamaan yksityiskohtaista kuvaa, oli koira samantien takanani ja kallisteli siihen malliin päätä, että voisi luulla sen ajattelevan:"No, miksi sinä kuvaat jotain turhake kukkaa, vaikka vieressäsi on näinkin suloinen luppakorva, kato nyt, nää korvat on pystyt kun tarpeeks kallistan päätä!!" Remulla oli metäs niin vahvaa kontaktinottoa, että tein nyt vasten koirien kiinnipito-lakia ja laskin sen irti. Kerkesin jo mielessäni kuvitella, että kohta joudun hakemaan nolona koirani jostain Kiuruvedeltä, minne se pötki jonkun elukan perään...mutta se tyytyi seuraamaan irtikin minua ja välillä haistella ojanpientaretta. Tunnin sen annoin olla irti, kunnes päätin laittaa sen hihnaan, kerta niin hyvin meni, joten miksi munata loppuaika. Sellainen reilu kolme ja puoli tuntia ja takana 18km umpitiheäs metässä. Oli pikkuisen väsynyttä kaveria molemmat ja annoin samantien kotiin tultua koiralle ruuan. Tyytyväisinä se jäi koppiin syömään lihaa ja sitten nukkui. Tepi taisi hieman loukkaantua kotiin jäätyään, mutta kyllä sen päänmenoksi on keksittävä. Ajattelin viedä sen tämän viikon keskellä tai lopussa sinne saareen juoksemaan ja uimaan.

Hohhoijjaa.. Ensi viikolla alkaa kesäduuni ja se on sitten taas aikaisia herätyksiä, vähemmän aikaa koirien kanssa, väsymystä ja palkkapäivänä riemun kiljahduksia ja sitten lähtö Berliiniin!! Voi ei.. itku kurkussa varmaan sinnekin lähden, yksi kauheimmista asioista on mulle koirien kotiin jättäminen. Keksin aina hyvän syyn ottaa edes jompikumpi mukaan jonnekin reissuun:D Koitinhan mä ottaa Remuakin mukaan sinne Berliiniin, mutta jospa se jäisi kotikamaralle pitämään vahtia;) Ois kiva ostaa sieltä jotain strassipantaa ja tms kivaa koirille mitä nyt löytää.. Remulle tilataan nyt kolmella strassikivi rivillä varustettu ruskea nahkapanta ja ruskea nahkahihna päälle. Sellainen 100 euron sijoitus sekin, mutta haluan ostaa kerralla hyvää laatua, mikä hyvällä käytöllä kestäisi useammankin vuoden.

Tämä kuva tulee olemaan hihnakoulutus-postauksessa.

Eilen oli kyllä ihanan onnistunut päivä koirien kanssa, mitä nyt illalla jätkät päätti ottaa matsin. Siin Tepi oli syömässä ja kielsin Remua menemästä siihen. (En yleensä ruoki erikseen, tänään oli poikkeus) ja ei Tepi yleensä ole ollut älleä ruuasta.(antaa jopa Remun tulla syömään samasta kupista) Se söi siinä ja pystykorvamaiseen tapaan annosteli sopivasti ja kuppiin jäi noin 100g ruokaa. Tepi meni kopin katolle kerälle ja annoin Remulle luvan syödä sen. No, vanha herra Tepi halusikin syödä sen ja hyökkäsi loikalla Remun niskaan(joka oli juuri lopettanut syömisen). Karjaisin eläimellisesti että:"TEPI IRTI, REMU IRTI!" (Koirat aloitti hurjan tappelun, yleensä jäänyt tuollaiseksi näykkäilyiksi) Eihän ne tietenkään irroittaneet, kun vauhtiin pääsivät ja kun Tepi kirmasi ohitse, nappasin sitä rinnasta kiinni. Alistin Tepin pitämällä sitä kaulakarvoista ja murisemalla sille. Tein Remulle selväksi myös, että ruuasta ei täällä talossa tapella alkuunkaan. Molemmat jäi sovussa samaan koppiin omille kerilleen ja ei noilel näköjään jäänyt mitään hampaankoloon. Eipä tässä muuta..Tänään vettä sataa, mutta kyllä koirat iltalenkille viedään. Kuhan vaan ekana hellittää, ei nuo ihan kaatosateeseen edes halua lähteä...

Tässä tämä "Harvinaisen ystävällinen saksanpaimenkoira!" hehhee, ei ihan sakemanni;)

Treeniä treeniä

Eilen kotiuduin aamupäivästä ja oman huoneen imuroitua nappasin Tepin mukaani ja lähdin rannalle. Semmonen +16 astetta lämpöä pienellä tuulen vireellä oli juuri täydellinen sää kävelylle. Matkan varrella opettelin taas kontaktinottoa ja seuraamista ihan sen takia, että elokuussa on Ristijärven ryhmänäyttely. Isän kanssa tuumailtiin sellaista mukavaa reissua kolmestaan. Tuumailtiin myös tulevan metsästyskauden kulkua. Esitin toiveeni päästä tänä vuonna mukaan Suomussalmelle hirvijahtiin mukaan ja juteltiin hieman, rupeisinko lukemaan metsästyskorttia itselleni. VIime vuonna se jäi, kun Remu oli kuitenkin suhteellisen pieni ja koulutus alkuvaiheessa, johon panostinkin sitten kouluakin enemmän..ups. Vähän poikkesin aiheesta taas.. Alamäessä kun oltiin menossa rantaan, Tepi nyhtäisi hihnan kädestäni ja kirmasi täysillä veteen. Se alkoi innostuneesti haukkua ja odotti, että mitä sille heitän noudettavaksi. No, koska lelut söi spk-Piki, niin jouduin heittämään sellaista puukalikkaa(tooosi huono, yleensä en keppejä tms. heittele). Tepi oli niin innoissaan, että kolusi kaikki pusikot vedestä ja toi minulle mm. tyhjän tupakka-askin, kaljatölkin >:O, muovipullon, lumpeenlehtiä, järvikortteita, pahvia jne. Siis kaiken ns. "irtaimiston", mitä vedestä vaan sattui löytämään. Oli niin ihanaa nähdä taas 7-vuotiaalla koiralla se pilke silmäkulmassa ja elämänilo. Toinen niin onnessaan, kun sai olla mun kanssa kahdestaan ja noutaa. Paistateltiin hetki kiven päällä auringossa, kunnes lähdettiin käppäilemään kotiin. Olin yhtä hymyä kokoajan ja jollakin olisi ollut paljon laskemista, jos kaikki kehut "Hieno poika Tepi!", "Hyvä Tepi!", "Hienosti, hyvää työtä jätkä" jne. Että pikkusenko tuli kehuja Tepille, mikä taitaa olla sille parempi palkka, kuin mikään herkkupala :D Liittyen äsköiseen, Tepi lähtee mieluummin kävelylle, kuin jää häkkiin  syömään luita. Remulla asia toisinpäin ;D Remun kanssa treenattiin seuraamista ja hihnäkäytöstä. Suuri "vau" vaan. Kaksi päivää meni kouluttaa TÄYSIN vetämätön Remusta. Jos jotakuta kiinnostaa tapa, millä sain sen pienenkin vetämisen pois, niin kysy kommentilla, vastaan tähän postaukseen/kirjoittelen enemmän siitä eri postauksessa. Laskin hihnan maahan ja pyysin seuraamaan kevyessä hölkässä ja se meni juuri nappiin!! Tepillä taas alotellaa agility, mitä oon treenaillut satunnaisesti talvella esim,. metsässä ja pelloilla. Voikun saisin sen oman radan(ei ukin rakentamana), sitä vois sitten aina liikutella helpommin. Remun kanssa pyöritään varmaan tallilla enemmän näin kesäsin ja ollaan kaverin kans suunniteltu, että otetaan Remsu mukaan, kun ajetaan kärryillä. (Koira mahtuu istumaan kärryihin myös) Ja kaikkea muuta mukavaa.

Se ois sitten.... KESÄLOMA .....

AAH! Voi miten ihanaa, se on sitten 7.luokka suoritettu loppuun ja nyt on sitten aika rentoutua rakkaiden koirien, ystävien ja suvun parissa. Loman meinasin aloittaa juurtumalla sohvaan netflixin parissa, mutta joo, se jää sitten toteuttamatta. Tänään oli siis toinen(?) kesäloma päivä. Koirat taitaa kyllä huomata, että porukka on lomalla ja huomattavasti rentoutuneempia. Ainakin mun molemmat koirat on itsekin paljon virkeämpiä. Näin lomalla on niin ihanan nauttia vain koirien seurasta ja kaikesta mitä niiden kanssa voi tehdä ja touhuta! Tepin kanssa palaillaan agilityn pariin ja mun haave omasta radasta käy toteen ja saan sen! Kasailen sen mummolan pelloille ja treenaan siellä:) Remun kanssa ajattelin tosissaan treenata mejää ja ehkä uppoudun enemmän TOKOn maailmaan! Syksyllä kurssilla olisi kai etua, että Remua on jo koulittu;) Noutoharjoitukset ja uinti...ehdoton kesän ykkönen! Vesileluiksi olen jo suunnitellut ehdottomasti omaa suosikkia, Kong Wubbaa ja ehkäpä jotain lateksista palloa tms...Tepi on hullunu Kongeihin ja niitä se viime kesänä nouti vaikka maailmantappiin ellen olisi rajoittanut hieman:D

Tänään olin treenaamassa hihnakäytöstä Remun kanssa. Vau! Siis...aloitin omasta mielestäni helpoimmalla tavalla kouluttaa Remua täysin vetämättömäksi. Eli aina kun painetta tuli hihnaan, pysähdyin ja odotin että se antaa löysiä/ottaa kontaktia minuun, matka sai jatkua. Remu tajusi homman jujun hyvin pian, muutaman pysähdyksen jälkeen. Sen hihnakäytös on mielestäni metsästysrotuiselle koiralle jo varsin mallikelpoista, mutta aina on vara pikkasen parantaa! Loppu lenkki käveltiin rentoutuneesti hihna löysällä, siitä olisi pikku jyrsijäkin päässyt yli ja pitelin Remun hihnaa vain kolmella sormella. Tassun seurassa vauhtia alkoi kuitenkin olla ja tähän aion panostaa. Kaverikoirankin seurassa haluan, että se voi kävellä rennosti, ilman painetta kaulapannassa. Kirjoitan mitenkä "hihnakoulumme" sujuu ja edistyy. Nyt ollaan jo hyvässä vauhdissa kohti veilä parempia lenkkejä.


Tänä kesänä en varsinaisesti panosta näyttelypuoleen, jossain mätsäreissä tuon sekarotusen kanssa vois pyörähtää, viimeks ku kolmet meni ohi synttäreiden, kipeenä olon tms. takia. Virallisiin ajattelin ilmoitella Tepin. Jos syksyllä olis jotain +100km säteel olevia näyttelyjä.

Pikkusisse kohta 4-v ja Remu. Tänään, 2.6.14

Remu The Lifesaver

Eilen uppouduin MM-finaaliin ystäväni kanssa todenteolla. Ja kun Suomi sitten hävisi, lähdin Remun, oman "turvamieheni" kanssa saattamaan ystävää kotiin. Olon tuntee jotenkin turvalliseksi Remun kanssa, koska olen saanut näyttöä sen suojeluvieteistä. Herra siunaa ja varjele, kun sitä ei silloin tunne omaksi koirakseen, kun sen vaistot nousee pintaan. Illallakin voi suht. turvallisin mielin liikkua, vaikka olisi esim. joku tapahtuma täälläpäin. Tuskin täällä tapahtuisi mitään hirmu vakavaa, mutta kyllä överikännissä olevat henkilöt saa oman ihon kananlihalle, kun koittaa ohittaa ilman lähikontaktia heitä..Kerran siis Remu joutui ns. puolustamaan minua, kun kaupungilla puliukko koitti lähestyä uhkaavasti huudellen kaikkea ja huitoen. Koirassa oli pitelemistä ja kauhuissani katsoin sen silmiä, kun niissä oli todella pelottava katse. Murina tuli suoraan kurkusta ja kun se ei riittänyt, antoi tämä "pikkukovis", millä siis olen kutsunut Remua sen murrosiän aikana, pienen ääninäytteen ja vilauttipa se hyvässä kunnossa olevia kulmahampaitaankin. Eilen ei muuta kotiin palatessa tapahtunut, kuin kaverin kissa pääsi puskista yllättämään ja minäkös sitä sitten säikähdin. Aika myöhäinen aika sunnuntaiksi liikuskella koiran kanssa, myös siksi, että koulua oli tänään=) Ajattelin vielä katsoa, suostuuko Tepi ulkoilemaan tuossa säässä, siitä on tullut vähän "nirso" lenkkeilysään suhteen, kun on ikää tullut. Eipä tässä muuta...Toivottavasti taas tulisi ne aurinkoiset säät, pääsis uittamaan Tepiäkin pitkästä aikaa ja voisihan sitä käydä ostamassa uuden uintilelunkin sille..Ai että löysin yhden niin hienon pannan, joka sopisi varmasti Remulle...eihän sillä olekaan kuin yksi panta ja yhdet valjaat, niin kai sille vielä voisi yhden pannan ostaa..Tepillä on useampi panta, osa toki ihan 1-v pantojakin, mitkä on säilyneet...
 Kiinnostaako ketään ketjupannat esim. Palveluskoiralleen? Lähtis halvalla nyt, kun itsellä ei ole mitään käyttöä. Kyselkää toki lisä, jos kiinnostaa: tuuli.lappalainen@hotmail.com sinne vaan meiliä niin vastaan=)!  Kokoluokkaa 55-60cm muistaakseni 4 kpl on niitä..

tuossa kuvassa näkyy hieman ketjupantaa...

Tämmöinen pikkuinen päivitys! Ja lukija-arvonta juttua!!

Noniin, vihdoin sain niskaotteen itsestäni ja aloin päivittämään blogia. Ensinnäkin, lukijoita on kaksi, mutta näyttökertoja on aivan valtavasti ja huuli pyöreänä hämmästelen blogin sivuilla kävijämäärää ja tekstien(postauksien siis..) lukukertoja. Liittykää lukijoiksi, sillä tässä olen mietiskellyt pientä/vähän suurempaa arvontaa, jos tietty lukijamäärä saadaan täyteen! Itse ajattelin, että kun 20 lukijaa täyttyy, arvon siis kaikkien kesken koira-aiheisen tuotepakettijutskan! (Sis. Koirille kaikkea kivaa;)) (Useimmissa blogeissa tapana ns. kiittää lukijoita!) Ja sitten niihin koiramaisempiin juttuihin.

Aloitetaan Remun lonkasta. Hyvin menee, oikeastaan uskomattoman hyvin.

 Jalka on saanut aivan valtavasti lihasta ja on nyt mitoiltaan samankokoinen, kuin oireilematon jalka. Epäilen, että kokonaan BARFfiin vaihtaminen on edesauttanut hyvin. Koirat on siis saaneet siitä maaliskuun-huhtikuun vaihteesta pelkkää raakaravintoa. Tarjoan monipuolisesti eri eläinten lihaa ja luita ja lohi on TOP 1 meillä. Sitä sitten kuluukin koirilla;) Huomattavaa muutosta on myös tapahtunut kynsissä, hampaissa, turkissa, silmissä ja yleisolemuksessa. Miksipä siis sinä koiranomistaja et alkaisi vaalia koirien luontaista ruokavaliota ja siirtyisi BARF-linjalle? Itse en ihan niihin älyttömyyksiin rupea, että mittaan _täsmälleen_ koirien ruuat (esim. Tepi; 385g/pvä, sis. 35g kasvisosetta. 150g lihaa ja loput luina. +ravintolisät 6ml sitä tai tätä..) ja paljonko tuossa on nyt sitä kasvissosetta jnejne ja lisäile kaikenmaailman ravintolisiä sekaan jne. Voin sanoa, että minä ruokin sen mukaan, mikä sopii omalle koiralle. Itse olen antanut Tepille päivässä vähän enemmän ruokaa(joskus peräti 600-700g/pvä) mutta eipä tuo tuosta liho, on niin kova tekemään "treeniä" ja eloisa kuin elohopea, eli liikkuu kokoajan. Remu syö sen 650g päivässä ja oikein rasitustreenipäivän aikana enemmän.
Koirien hellepäivät
Näin helteinä onkin hyvä huolehtia niin itsensä, kuin koiran nesteytyksestä. Vettä runsaasti mukaan jos päivällä liikkuu ja suosittelen suunnittelemaan etukäteen lenkin, jonka varrella olisi vilvoittelumahdollisuus eli järvi, joenranta tms. Tepi rakastaa uimista niin paljon, että se koittaa uida suurissa vesilammikoissakin ja sekös on varsin koomisen näköistä. Remun aion saada uimaan tänä kesänä leikin varjolla. Innostusta lelujen noutoon tuskin on, mutta voi olla, että se siinä Tepin kanssa kisaillessa voisi noutaakin. Illalla on miellyttävämpi liikuskella:) Mukavia aurinkoisia päiviä, vielä kun saamme niistä nauttia. Mutta muistakaahan, ettei jätetä koiria autoihin. Kamalaa aina lukea näistä tapauksista, että koira kuollut kuumuuden takia...:( Älkää ottako saarnasta:D Kuulostan kai hirmu pikkuvanhalta, mutta mikäs sen parempi paikka muistutella ihmisiä asiasta, kuin koirablogissa!
Ne pirulliset hämähäkkieläimet
Joo. Eli tämä kesä on sitten kunnon punkkikesä. Varautukaa kunnolla:)!

Muuta
Tänään vietettiin kiva päivä Remun kanssa tuolla kylällä avoimissa ovissa ja Remu herkutteli pullalla ja makkaralla. Empä osannut odottaa, että koira otettiin noin hyvin vastaan siellä ja ihan sisällekin päästiin:D Hyvä tilaisuus harjoiteilla sosiaalisuutta ja testata nuoren koiran kärsivällisyyttä. Käytiin siellä myös hyviä koira-aiheisiakeskustelujakin ja vaihdettiin näkemyksiä jne. Oi että tälläinen "höperö" koiraihminen viihtyi!!:D Remu on nyt mielestäni edistynyt valtavasti tälläisissä sosiaalisissatreeneissä ja sen kanssa on hyvin varma liikkua julkisilla paikoilla. Mikäs siinä, kun toimeentuleva ja avoin ja kaiken lisäksi lapsiystävällinen koira on. Aivan ehdoton minulle on, että koira tulee erillaisten ihmisten kanssa edes toimeen sen hetken, kun tarvitsee. Koiran ei tarvitse hakeutua lapsien seuraan, mutta sitä ei katsella, että alistetaan, käyttäydytään kuin maantiejyrä varsinkin pikkuisia kohtaan ja sitten aggressiivisuus ja epävarmuus.
 Ainut mikä harmittaa, on tämä, ettei ihmiset tosissaan pidä koiriaan kiinni. Tänään olikin pieni riski Remulle ja minulle törmätä irti juoksentelevaan urokseen, mutta onneksemme oli niin kuuma, ettei koira jaksanut noteerata meitä. Pitäkääs kuitenkin sessut kiinni, niin ei käy sillekään huonosti:)! Ei muuta kuin vikat päivät koulua ja sitten ansaitulle lomalle! Kesäterveisiä koiraväelle! Ja tälläinen pikku tiivistelmä-vuorisaarnapostaus taas;D

Canicrossista ja muita pieniä juttuja!

Minulle kaksi tärkeää harrastusta ovat juokseminen ja koirat ja sivussa valokuvaus. Juokseminen yksin on aika tylsää, eikä motivoi jatkamaan. Mutta juoksu koiran kanssa, se vasta antaa lisäpotkua! Koirajuoksu, eli Canicross, uusi rakas harrastus, yhdistää kaksi huippujuttua ja oikeasti, kannattaa aloittaa! Aloittamiseen ei vaadita maraton-kuntoa, itse aloitin syksyllä aika heikolla yleiskunnolla. Vauhti kannattaa olla aluksi sellainen, että koira vetää kevyesti ja ihminen voi juostessaan puhua. Itselläni kunto on kasvanut ja tänään huomasin oikeasti muutoksen! Aiemmin meni 2,5 km aikaa n.30 min, enkä todellakaan juossut putkeen matkaa. Tänään mentiin Remun kanssa matka cooperin aikaan!(Yhteensä 5km juostiin tänään.)Menomatkalla nousua on aika reippaasti ja koska juoksemme maastossa, on juoksupohjana välillä metsäpolkua, hiekkaa ja mutaa, sänkipeltoa jne. Pelloilla pystyin juoksemaan lujempaa ja vaikeamalla pohjalla juoksimme tasaisesti 9,3km/h vauhtia. Remu canicrossissa on välillä aika "vaikea", sillä se ei vielä taida kaikkia käskyjä. Se esim. vetää alamäkeen, mikä ei ole hyvä. Alkuinnostus on myös hurjaa ja siinä saa vastustaa kunnolla kropalla vetämistä  ja käyttää ääntänsä. Tepi on ikänsä puolesta maltillisempi ja se hölkkää lähinnä rinnalla, mikä ei kuulu lajin tarkoitukseen. Lajissa koira vetää perässä tulijaa, ei ravaa vieressä. Minulla on käytössä M&M:n talutusvyö, sillä talvella kaikki hiihtövyöt olivat menneet kaupan. Ihan perushyvä vyö, kannattaa hankkia lisäksi selkäpehmuste. Mikä on varsin mukava reippaasti vetävälle koiralle! Myös joustohihna ja vetoon soveltuvat valjaat on hyvä hankkia. Panosta juoksukenkiin! Eikun sitten harjoittelemaan lenkkipoluille. Vettä mukaan, sitä juoksun aikana tarvitsee niin koira, kuin ihminenkin.

Ja jotain muuta päivitystä.
Miten kuvailisit pohjanpystykorvaa part. 2 on luonnoksena ja toivotaan, että saan sen tässä lähipäivinä julkaistua. Koitan panostaa part. 1:stä enemmän kirjoitukseen ja saada tekstistä persoonallisemman ja loogisemman(ykkösessä asiat on tiivistetty hyvin hyvin pieneksi ja koitettu ängätä kaikki samaan..)

Remun jalasta;
Remun takajalka saanut taas lihasta ja ontumista ilmaantuu harvemmin. Hölkkälenkit treenaa "surkastuneempaa" jalkaa hyvin ja kehitystä tapahtuu! Kesää ja uintia odotellessa;)

BARF:ista;
Koirat olleet maaliskuusta täysin raakaruualla. Ulkoisia positiviisia muutoksia paljon. Mm. karvan laatu parempi, silmät kirkkaammat ja ne ei rähmi, kynnet vahvemmat. Myös hampaat paremmassa kunnossa ja Tepillä sopivan pinkit ikenet! Tästä on hyvä jatkaa ja ensi viikolla lihatilauksen noutoa, pääsee pojat taas herkuttelemaan erillaisilla luilla:D

La 10.5 Mätsärit;
Harkinnassa menenkö ollenkaan Remun kanssa. Pientä kukkoilua ilmennyt lenkillä(Kun Tepi on mukana) mutta tänään oli taas oma itsensä. Jos se seura vain teki sen käytöksen muuttumisen?

On se niin<3<3<3<3

Miten kuvailisit Pohjanpystykorvaa?

Tämän postauksen idea tulee eräästä vasta ilmestyneestä koirakirjasta, missä omistajat/kasvattajat kertovat rodustaan omin sanoin ja kuvailevat omalla persoonallisella tavalla koiria. Joten miksipä itse en pohjis-omistajana kuvailisi koirarotua ja samalla yksilöä, jonka omistan. Mennään suoraan historian ohitse, sillä vaikka rodun historian aika hyvin tiedän, en ala sitä nyt kirjoittamaan. "Oleellisempaa" on nyt itse koiran käyttötarkoitus, luonne jne.

Pohjanpystykorva - monitoimikoira
Otsikko kertoo jo itsestään paljon. Koira toimii pääsääntöisen käyttötarkoituksensa, eli haukkuvan lintukoiran rinnalla hyvin hirvikoirana. Itse en ole törmännyt jonkun muun pohjikseen, joka on hirvihommissa, mutta Tepi itse on ollut hetken hirvihaukussa. Hirvihommien lisäksi koiraa voi käyttää vedestä noutavana koirana. Pienpetojahtiin sopii näppärästi etenevä, pohjalainen myös. Koska koira on sulavaliikkeinen ja yhteistyöhaluinen, kausien ulkopuolella koira taipuu näihin "seurakoiramaisempiin" lajeihin. Mm. Agilityyn. Riippuu toki ihan omistajasta ja koirakon välisestä suhteesta. Tässä jotain esimerkkejä(HUOM! Tiivistettynä) ja omia kokemuksia, mihin kaikkeen Tepi on näyttänyt kyntensä.

Luonne ja käyttäytyminen
Pohjalainen on valpas, vilkas, pirteä, joka sään lenkkikaveri, jolta ei puutu tarmoa. Itsepäisyys on koirakohtaista, mutta riistavietin takia saattaa koiruudelta korvat joskus puuttua;) Aktiivinen koira sopii mainiosti liikkuvaan taloon ja se kiintyy hyvin omistajaansa. Koira on tarkkanenäinen ja hajun saadessaan, vaikka nyt myyrästä, ei silloin makkarat tai ilmakuivattu hirvenliha kiinnosta. Rotu tunnetaan suht. lapsirakkaana rotuna, mutta tämäkin koirakohtaista. Jotkut koirat ovat toisia äänekkäämpiä ja haukkuherkempiä, mutta Tepi on ainakin aika hiljainen elelijä. Avoimuus kuuluu rodun luonteeseen ja se suhtautuu suhteellisen ystävällisesti toisiin koiriin. Nopea oppimaaan? No, ihan hyvä metsästyskoiraksi. Koira tekee asioita mielellään hyvin palkittuna ja oppimisen tulisi olla mieluisaa. Painostettuna oppimaan koiralta katoaa halu tehdä omistajan kanssa mitään. Koulutus ei saa olla samoja toistoja kokoajan, sillä mielenkiinto toistoihin loppuu muutamien toistojen jälkeen.
Aktiivinen koira vaatii niin henkistä kuin fyysistä työtä päivittäin, mutta osaa myös rauhoittua.

Tässä miten kuvailisin itse pohjanpystykorvaa rotuna, toki seassa on hieman omasta koirasta otettuja juttuja. Seuraavassa postauksessa kuvailen omalla tavallani koiran turkin laatua ja terveyttä. Voin myös kertoa yksityiskohtaisemmin Tepistä.

Pohjanpystykorva Puronvarren Tepi 3.5.14

Remun takajalasta...

Remullahan oli siinä takajalassa sellaista ongelmaa, että sekun onnistui sen aina johonkin kolauttamaan, raahasi se sitä perässään ja hetken päästä käveli taas normaalisti. Huomasin oikean jalan olevan myös huomattavasti "surkastuneempi" ja se oli lihasta vailla. Huomasin sen siis jo kuukausia sitten ja mietiskellyt miten sitä saa kehitettyä. No, koirat oli lähinnä naksuilla ja turskanmaksaöljyllä ennen tätä ruokavalion muutosta. Nyt kun ollaan oltu raakaruualla siitä maaliskuusta, huomattava muutos Remun jalassa on tapahtunut. Se ontui siellä lomalla normaalia enemmän, mutta lepo rasittavasta liikunnasta ja raakaruoka on tehnyt tehtävänsä. Lihasta on tullut jalkaan ja kohtapa se on yhtä lihaksikas ja voimakkaan oloinen, kuin vasen takajalka. Tottakai aion viedä Remun kuvauksiin ja alan tässä koneella ollessani(ja kipeänä)selvittämään asiaa. Epäilen myös, että Remulla olisi nuorille koirille yleinen silmätulehdus(?) jonka tutkitutan samalla. Viikon antibiootti-kuuri kuulemma auttaa asiassa. Muistin taas tuossa koirien rokotustodistuksia selaillessani, että jo vain alkaa olemaan punkkikausi! Huh, millainen lista kaikesta tarpeellisesta hankittavasta on jo tullut kynäiltyä tuohon paperille! On punkkipantaa, matolääkkeitä(MUISTAKAA TEKIN MADOTTAA TAAS KOIRAT - ELLETTE OLE JO MADOTTANEET!), ell.ajan varausta, lihatilauksen tekoa(jota teen tässä sivussa samalla..), ja kappas vain, huomaan tarvitsevani kipeästi kalenteria! Itse en ole hirmu säntillinen, että suunnittelen asiat hirmu tarkkaan, mutta kai minä sellaisen tarvitsen, kun en jaksa aina muistaa:D Muuten, kaikki, jotka vaan lukee minun blogia, vaikka ei ole lukijaksi liittyneenä, kysymyksiä teillekin! Käytätkö mieluummin punkkipantaa, vai niskaan laitettavaa liuosta? Remulla oli viime kesänä se liuos ja ihan tyytyväinen olin. Yhtäkään punkkia ei ilmennyt koko kesänä. Tepillä ollut ikänsä joka kesä panta ja onnistuin sen sitten hävittämään viime kesänä. Äh, unohtui rannalle, kun pitää ottaa uinnin ajaks pois.

Tepin vointi on iha hyvä. Hirveesti sen naama on haalistunut ja lenkillä se ei oo aina joka paikkaan säntäilemässä, niinkuin tavallisesti. Siitä on tullut sellainen "koiraherra", hirmu asiallinen ja hienovarainen. Mutta leikkii edelleen, kuin pentu. Harmittaa vain, kun sillä on sitä raudanpuutetta ja ikenet aina vaaleet(heti, kun ei saa sisäelinseoksia hetkeen..) Remun kanssa ne ei niin paljoa enää riehu, Tepi laittaa samantien stopin. Ellei sille tule hetkellistä mielenhäiriötä;) Onneksi Remulla on nuorempia, tai samanikäisiä koirakavereita, jotka leikkii sen kanssa. Mm. Tassu, jota Tepikin mielellään näkee(koska tyttöystävä:D) ja serkkujen mäykky. Lenkilläkin on tullut pari kertaa koirakkoja vastaan, joita Remu on saanut tervehtiä. Mutta enemmän koirakkoja, jotka kierrän enemmän kuin mielellään kaukaa.

Mutta tälläistä tällä kertaa, jatkan tässä lihatilauksen tekoa ja huomasin juuri, että nyt pitää tilata reilusti enemmän ruokaa, koska sitten tulee seuraava auto tänne tiluksille kuukausien päästä ja mieluusti tilaan vain Kennelrehulta. Vauhti-Raksun sivuja menen äkkiä vilkaisemaan, onko siellä enemmän luita tai jotain muuta, mitä ei Kennelrehulta löydy. Tuntuu, että se olisi hivenen kalliimpi kuin KR?

Remu 1,7 vuotiaana ja aika se vaan menee nopeasti!

Blogin päivityksiä

Pääsiäisen tosiaankin vietin Remun kanssa mummolassa, jonne mentiin taas junalla. Lähtöpäivänä satoi jonkin verran ja koira kastui osittain. Juna matka sujui ihan hyvin. Heti oven aukaistua vastaan tuli koira ja pikku rähinämurina kohtaus siinä oli, mutta lopuksi koirat olivat tutustumassa häntä heiluen toisiinsa. Aluksi Remu stressasi toista koiraa ja ei malttanut rueta makuulle, mutta sain onneksi kiinnitettyä koiran huomion itseeni. Ukin ja mummon pystis Piki oli mielissään saadessaan kaverin. Matkasta uupuneena Remu meni melkein samantien koppiin huilimaan ja makasi siellä unessa siihen asti, että vein iltaruuan sille. Ruoka maistui ja oltiin sitä vielä lisääkin vailla.

Väsynyt reissaaja

Remu ja Piki

Remun kanssa oltiin paljon rannassa ja muutenkin liikuttiin paljon ulkona. Remu onnistui telomaan jalkaansa jatkuvasti johonkin ja ehdin huolestua paljon sen linkuttamisesta. Saatiin lonkka venytettyä ukin kanssa paikoilleen ja hieroin sitä, mikä näytti auttavan aika hyvin. Lääkäriaika tässä on pakko varata ja kuvauttaa koiruuden lonkat, että ei mene pahempaan jamaan. Ensimmäiset perhoset bongattiin ja heitin 21.4 talviturkin! Remulla ei tainnut olla tarkoitus pudottaa omaansa, mutta mitäpä keikkui veneessä. Siinä se sitten tippui veteen ja aika rivakasti ui rantaan.

Remusta oli kiva haistella rannassa olleiden vesilintujen jälkiä

Soutelukausikin avattiin ja harjoiteltiin taas veneessä olemista. Hyvin meni sekin. Poroon pääsi Remu kaukaa tutustumaan, eikä näyttänyt paljo numeroa tuosta tekevän. Mieluummin näytti syövän erään Mikon makkaranpaloja. Tulomatkalla sitten ei ehditty istumaan junaan, kun joku 11.12 vuotias poika tuli luoksemme ja kysyi saako silittää. En kerennyt vastaamaan, kun tämä hellyydenkipeä lapsirakas hömelöni oli jo kiehnäämässä pojan jaloissa. Ja kaikki, jotka vaan metrin päässä istui, saivat rapsutella Remua yllinkyllin, eikä koira ottanut pahalla sitä;) Joku jopa ääneen ihmetteli, mitenkä kiltti saksanpaimenkoira oli ja kun kerroin, että koirani on karjalankarhukoiran ja jämptin risteytys, oli porukka puulla päähän lyötyä. Joku sanoi:"Miten karhukoira käyttäytyy NOIN nätisti junassa.."

Remu ja ukki saunanlämmitys hommissa

Tepi oli kuulema ottanut itseensä, kun ei päässyt mukaan ja yrmyillyt kaikille, sen ajan, kun olimme poissa. Oli se kiva nähdä, kun tultiin takaisin kotiin ja Tepi oli ilmiselvästi onnensa kukkuroilla!

Remu

Remu on ollut nyt viikon oikeastaan liikkumatta juurilainkaan, koska sen lonkka reistaili siellä lomalla ja nyt olen juuri lähdössä sen kanssa pikku kävelylle.

Mun jälki ja Remun tassun jälki rantahiekalla.

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille koiraihmisille! T:Tuuli ja Tepi sekä Remu