Päivitys loman jälkeen

Olin viikon verran poissa kotoa ja koirat oli muun perheen hoidettavina sen ajan. Aluksi omia koiria oli kova ikävä, Berliiniin lentäessä helpotti ja ajattelin paljon muutakin, kuin että mitä ne kotona on tekemässä. Mutta eipä se kauaa kestänyt, kun näin hotellille ajettaessa nuhjuisen, etäisesti pohjista muistuttavan koiran kadulla. Silloin olisi tehnyt niin kovasti mieli olla kotona, oma pohjis kainalossa.
Rakastuin todenteolla Berliiniin. Arvostan paljon sitä paikkaa ja ihmisiä, sillä Berliini on hyvin koiramyönteinen kaupunki. Siellä oli koirat ruokakaupoista lähtien sisällä ja terassillakn loikoili kaikenlaisia karvaturreja. Ihmiset olivat koiramyönteisiä ja jutellessani toiseksi viimeisenä päivänä terassilla istuvalle saksalaisnaiselle, kertoi hän saksalaisten suhtautuvan hyvin siihen, että ihmiset tuovat lemmikkinsä vähän jokapuolelle:D Näin koirien tuonnin kieltäviä tauluja vain eläintarhassa, DDR-museossa ja joillakin lasten leikkipuistoissa, mutta esim. Tv-tornin oli aulassa ranskanbulldoggi. Suomessahan on paljon koiria, mutta minusta meillä olisi petrattavaa tähän koiramyönteisyyteen/muitakin eläimiä kohtaan. Kuinka sairas jonkun mieli on, että pitää myrkyttää toisten koiria? Täällä kuitenkin on aika rajoitettua tuoda koira mukanaan jonnekin, mikä hankaloittaa kaupungilla liikkumista..Eilenkin ainut vaihtoehto ukkosen tullen oli talsia sen 3km ellei enemmän koirapuistosta Mustiin ja Mirriin suojaan. Onneksi satoi vain vettä ja jyrisi, mutta koiran kanssa ei oltaisi päästy juuri minnekkään..Niin ja vaikka niitä koiria oli siellä ruokakaupoissakin, niin se meni minunkin mielestä vähän turhaksi..en itsekään halua syödä ruokaa, jossa olisi ties mitä koirasta irronnutta paskaa. Mutta tosi mukava reissu oli ja jäi kova ikävä sinne. Jospa ensi kesänä tai muuten lähiaikoina sinne vielä pääsisi. Julkisillakin on  helppo kulkea ja minäkin osasin aukiolta toiselle siirtyä itsenäisesti.

Kotiin tultaessa koirat olivat aivan onnensa kukkuroilla ja vastaanotto oli sydäntä lämmittävä. Tepin reagointi minun kotiin paluuseen oli varsin yllättävä. Yleensä se on aika vaisusti tervehtinyt, mutta nyt se haukkui, kieppui, säntäili, änkesi syliin ja nuoli kasvot, murisi Remulle, että sillä ei ole nyt minun luokse asiaa...ja kun oli Remun vuoro tulla huomioiduksi ja käskin Tepin odottaa, meinasi se käskystä huolimatta varastaa Remun paikan. Olin vartin sisällä kerännyt kaikki irtokarvat itseeni ja siinäkös sitten olikin puhdistamista. Nyt olen puuhaillut niiden kanssa ja viikon poissaolon kyllä huomaa. Koirat kyttää kokoajan perään ja seuraa, kuin hai laivaa. Eilen oli kartsapäivä Remun kanssa. Ajeltiin junalla kaupunkiin, käytiin testaamassa uusia pantoja:D ja noutajatalutin siitä huolimatta tarttui mukaan. Sitten ollaan oltu jätskillä, koirapuistoilemassa ja koirakoulutuksessa, mikä keskeytyi hieman ennen loppua kamalaan vesisateeseen. Remusta on tullut jo hetkessä sosiaalisempi ja se pieninkin remmirähjä on tiessään. Lenkillä se on kulkenut irti...Joo, hihnan pätkä roikkuu pannasta ohitustilanteita varten, mutta muuten se on irti. Metsässäkin ulkoillaan taas kuin "ennen vanhaan", eli irti. Ja Tepikin on juoksennellut kiinnipitoajasta huolimatta irti..Mutta eikös pykälässä sanota, että maanomistajan luvalla ja vain jos koira on tottelevainen ja helposti kytkettävissä..Noniin, hyvä;)!! Eilen käytiin ilman viilennettyä juoksemassa(polvi on vihdoin parantunut ja voin taas treenata normaalisti, jeeij!!) ja sitten koulutin Tepiä. Kerrassaan jees päivä:) Toivottavasti kerkeän vielä tänään käyttää Tepiä uimassa ja metsässä ja Remulla oli eilen niin vauhdikas päivä, että sille pelkkää lenkkeilyä..

Veneilyä Tepin kanssa

  Laitoin ukille viestiä ja kyselin jospa lähdettäisiin uittamaan Tepiä. Ukki suostui ja eipä siinä kauaa, kun oltiin jo ukin veneen luona.

Tepi meinasi ennen aikojaan jo hypätä kyytiin, niin innoissaan toinen oli. Pari metriä rannasta löysäsin Tepin "noutajahihnan" ja matka kohti Akkosaarta sai alkaa:)

Tepin kaulassa on koulutuspillini :D

Ennen saarta pysäytimme veneen ja käskin Tepiä hyppäämään veteen, mikä ei ollutkaan enää yhtä helppo nakki, mutta sinne se hyppäsi kolmannella käskyllä. Rannalla se ravisti itsensä kuivaksi ja lähti tutkimaan saarta. En kerennyt veneestäkään nousta, kun aloin kuulla Tepin haukkua ja minuuttien haukunnan jälkeen ohitseni lensi akkateeri. Tepi kirmaili ympäriinsä ja merkitsi tavanomaiset paikat, itse samoilin myös vanhan rämän mökin luokse, saaren korkeimmalle kohtaa. Tepi on aina ollut sellainen"leirikoira". Liikkeellä ollessa se menee, mutta kun ihminen pysähtyy, koira pysähtyy myös. Ikinä se ei tauon aikana ole minnekkään pölähtänyt. Ihan hyvä piirre minusta metsästyskoirassa. Persiistä se semmonen olisi että ite oot makkaran paistossa ja koira olis jo kilometrien päässä huitelemassa. Huomasin, että Tepi on alkanut seurata minua hyvinkin vahvasti. En saanut vaihtaa bikinien yläosaakaan ilman, että koira juoksi jostain puskasta ja istui kokoajan vieressä. Oli varsin hauskaa, kun aloin hirmu innostuneella äänellä sanoa:"Menemenemene..." ja Tepi juoksi isoa ympyrää kuin tuli hännän alla :D Heittelin myös Remulle eilen ostamaani apinaa veteen, mitä Tepi jaksoi noutaa taas älyttömän syvältä. Akkosaaren ranta on hyvin äkkisyvää. Jo pari metriä rannasta jalat ei yllä pohjaan.

Meidän puoliksi syöty kongi hukkui;(

Tepi onnistui sekoittamaan käskyt "veteen" ja "veneeseen". Jos koira on maalla, käsken sen usein vähintään kyynäriä myöten veteen ennen kuin heitän sille mitään noudettavaa. Kun sanoin "Tepi veteen!". Koira otti hurjat vauhdit ylämäestä ja hyppäsi veneeseen ja alkoi siellä odottaa lelua. No, sama se sitten on treenata veteen hyppyä veneestä. Annoin kaukokäskyn "istu, paikka" ja viskasin lelun jonka jälkeen "nouda". Ukki nauroi kunnon röhönaurut, Tepi on niin omistautunut nyt noutamiseen, että se tosiaan antaa kaikkensa myös noille hypyille. Pieni loikka olisi riittänyt, jotta vettä oli tarpeeksi uimiseen. Mutta herra otti keulasta asti vauhdit ja loikkasi lelun ohi syvemmälle. Hölmö jos hieman;) Itse kun menin uimaan ja lähdin syvemmälle, lähti Tepi perään. Se osasi niin hiljaa uida taakseni, että kun sen tassut hipaisivat minua, kiljahdin pelästyksestä. Tepi se vain oli;DD Se uskalsi tulla tosi syvälle perässäni :O Treenasimme myös luoksetuloa, seuraamista ja pillillä erilaisia käskyjä. Oleilimme saarella jonkun tunnin verran, jonka jälkeen aloimme laittaa päälle pelastusliivejä. Tepille tuli tosi anova pentuilme kasvoilleen ja se meni vielä itsekseen uimaan. Tyhmä minä pyysin sitä kyytiin, kun se oli selkää myöten vedessä. En kuvitellut koiran tottelevan kuitenkaan, mutta sitten - se tulikin kyytiin...litimärkänä eikä edes ravistanut itseään .___. heh tosiaan kun kaikki kastui pelkän hypyn aikana...Mutta oli taas niin kivaa olla vain Tepin kanssa, ilman remua. Remusta yksinolo ei tainnut kovin muksua olla, vaikka jätin sille naudan potkaluun, solmuluun, täytetyn aktivointipallon ja vaikka mitä muuta touhuttavaa...se oli vain raakaluun syönyt, haukkunut loppuajan. perk...Ajattelin vielä mennä pistäytymään jossain noiden kanssa. Ja ehkä juoksuttaa Remua irti. Remu pitäisi vielä pestä tänään. Lenkillä siihen tarttui niin voimakas lehmän pa*kan haju että hyi olkoon ihan oksettaa silittää koko koiraa kun sen jälkeen omat kädet haisee :D

"mitä sul siel kädes on"

Täs vähän parempi kuva Remun viilennyshuivista:)

Vauhdikkaat kaksi päivää!

Aamulla, niinkuin viime perjantaista lähtien, olen nukkunut yhteentoista aivan huoletta. Näillä kuumilla päivillä kun koiriakaa  ei halua uuvuttaa enempää, joten aikaa touhuta aktiivisesti on vasta illemmalla. Toissapäivänä käytiin ilta kuudesta kahdeksaan sellainen reipas iltasamoilu-lenkki pitkin maita ja mantuja.(Kävin ennen sitä juoksemassa kolme kilsaa molempien koirien kanssa) Tutkittiin Remun kanssa uusia metsäautoteitä ja etsittiin uusia lenkkeilypolkuja. Meillä oli aivan hurjan mukavaa. Istua ilta-auringon paisteessa, kevyen lämpimän tuulen puhaltavan kasvojen piirteiden mukaisesti, kuunnellen lintujen kaunista laulua. Tai no, mitä nyt fasaanin rääkymisestä voi sanoa.. Jotain niin kauheaa, että ihan korvia vihloo. Mutta onneksi kuulimme muita lintuja. Mitä lie, en tiedä. Mutta kaunista laulua. Remun kanssa istuttiin ison kiven päälle ja katseltiin alas männikköön. Sitten. Kaiken sen hiljaisuuden rikkoo Remu. Nuolaisemalla korvaani ja koska se kutitti, aloin nauraa. Jatkettiin siitä sitten matkaa ja löydettiin vähemmän kaunis alue. Hakkuuta.

 Metsässä seikkailun jälkeen mentiin tietä pitkin mummolaan, jossa oli tosiaan tarkoitus vain pyörähtää juoruamassa koiraa. Mutta siellä sattuikin olemaan ukin serkku, joka jaksoi jututtaa yli puoli tuntia minua koirista. Noo, mikä ettei, kyllä minusta juttukaverin saa, jos kerta koirista puhua haluat! Remu siinä nurmella rentoutui ja olisi varmasti siinä jatkanut uniaan, ellen olisi karvakorvaani viheltänyt ylös ja käskenyt mukaan. Siinä käveltiin nautiskellen loput kaksi kilsaa kotiin. Ei mitään kiirettä.<3 Tepin kanssa treenailtiin vähän agility-käskyjä ja käytiin pikkuinen kävelylenkki. Tänään olikin sitten sellainen 'urbaani' päivä, joka vietettiin melkein koko päivän ajan kaupungissa. Aamulla käytiin kävelemässä koiruuksien kanssa ja siitä sitten kolmen maissa hypättiin junaan Remun a.k.a Wemsu kaa. Ajeltiin junalla kaupunkiin ja täti tuli meitä vastaan. Koira kyytiin ja nokka kohti mustia ja mirriä. Remu jäi autoon siksi aikaa, kun olimme kaupassa, mutta koska tarvitsimme sovittaa viilennyshuivin, hain sen kauppaan mukaan. Toinen onnessaan tervehti tutun myyjän ja sitten sovituksen jälkeen annoin sille luvan valita mieleisensä luun. Noo...savustetusta porosta ei puhuttu mitään, mutta omatoimisena koirana Remu työnsi päänsä sinnekin laatikkoon.

Sovitettiin myös uutta nahkapantaa. Jospa sen saisin aikaiseksi hakea tällä viikolla. Innostuin hieman sovittelemaan erilaisia pantoja, mutta valkkasimme "yhteistuumin" Remun kanssa turkoosin, nahkaisen puolikirkkarin. Matkaan kaupasta tarttui viilennyshuivi, solmuluu(Remun valitsema) ja apina-lelu. Huivi on tosi kätevä helteellä. Ei aivan mitä odotin, mutta melkein. Voisin tilata Tepille netistä erilaisen, tuo kelpaa vallanmainiosti Wemsulle. 

"Pesuhuoneen lattialla on viileämpi näin kuumalla, joten järsimpä luutani tässä."-Remun ilme sanoiksi puettuina. Siinä tunti pari vietettiin serkuilla ja sitten mentiin koirankoulutukseen. 

Alkujännityksestä Remu hiukan uhitteli muille, mutta jo jonkun hetken päästä se oli kuin mikäkin koirakansalainen. On aivan pakko rueta panostamaan tuohon koirakoiden hiljaiseen ohitukseen enemmän. Koulutus sujui ekaksi kerraksi hyvin. Näin kuuma keli tosin verotti voimia jokaiselta koiralta ja siksi pidimmekin useasti vesitaukoja. (Treenien jälkeen ostin jäätelön itselleni, joten olihan mun pakko Remullekin ostaa..)

Mulla oli ainakin kivaa, niinkuin Remullakin. Ensi viikon tiistaina uusi kerta! Jospa hieman petrattaisiin siihen mennessä tuohon "jos sä muriset mulle, niin minähän murisen sullekin!" -juttuun. Kirjoitan tosiaan nyt puhelimella, joten en jaksa_ oikeasti selostaa enemmän. Ehkä huomenna voisin koneella kirjoitella enemmän tuosta TOKO-käynnistämme:-) öitä kaikille koiraihmisille!

Ps. Olen huomannut postaavani harvemmin Tepistä... Se on kuitenkin yhtä vahvasti arjessani kuin Remukin:)

Natures:Menun kätevät raakalihapullat ja "vuorisaarnaa" :D

Eilen kävin oikeasti pitkästä aikaa M&M:ssä ja mukaan tarttui Natures:Menu-kanapullia pussillinen ja kuivattu poroa, taisipa olla keuhkoa..Sitten suorinta reittiä HH:n ostamaan aktivointipallot pojille. Edellisen ne rikkoivat, kun sokkeloon oli juuttunut lihanpala. Se tietenkin tuoksahti voimakkaasti sieltä ja kun se ei pyörittelemälläkään tullut ulos, nokkelina pojat päättivät teurastaa koko lelun. Saan kyseiset lelut melkein puolet halvempana sieltä, kuin mustista ja mirristä. Kanapullat todella maistuivat koirille. Paistoin uunissa muutaman sellaisen ja annoin kuivahtaa vielä paistamisen jälkeen. Sitten pilkoin kuivaneet ja jäähtyneet pullat neljään osaan/per pulla. Varsin maistuva ja kätevä motivaatioherkku koiralle lenkin yhteydessä ja näillä saa varmasti koiran kuin koiran huomion itseensä. Juuri tuo kätevyys on hyvä näin kiireisinä työpäivinä. Lihatilaus KR:ltä tulee vasta heinäkuun alussa ja naksuja en halua antaa, vaikka se olisi näitäkin helpompi vaihtoehto. Sen kun vain sipaisen pussista Remulle 6-8 kpl ja Tepille 5. Kaiken lisäksi ne sulavat nopeasti, joten välissä kerkeän juoda kahvia tai laittaa vaatteet. Illemmalla laitan pari palleroa molemmille ja vikoja lihoja, mitä vaan löydän. Aion käydä ostamassa erilaisia natures:menun pullapusseja, sillä näistä taisi tulla juuri yksi suosikeistani. 1kg pussi on aika riittoisa ja pussin kyljessä on viitteellisiä annosteluohjeita erikokoisille koiruuksille.

Kuivattua poron keuhkoa ja aktivointipallot

Palloihin unohdin totaalisesti ostaa sopivan kokoisia makupaloja :S Nyt pitää sitten vaan pitää pallot visusti itsellä ja antaa koirille vasta, kun saan hommattua jonkinsortin puolikosteita koulutusnameja niihin.

Eilen oli töissä aika raskasta tyhjentää, siivota ja täyttää uudelleen kolme kylmiötä. Päivän lihaskunto siis tehty;D Vein Tepin lenkille ja siis voi hyvä jumala mikä veto päällä. Kolmella nartulla on tässä parin kilometrin säteellä juoksut parhaillaan ja kaiken lisäksi omistajat eivät katso niiden perään ja koirat huitelevat pitkin kyliä. Hyvin raivostuttavaa pitää juoksuista koiraa irti ja varsinkin siten, että kukaan ei ole edes kotona sinä hetkenä ja silloinhan se koira mieluusti lähtee omille teilleen. No, Tepillä oli eilen kova yritys nousta laumassa minun yläpuolelle, kunnes lenkillä koiralle paljastui totuus; minulle ei murista tai näytetä hampaita, minä johdan ja kaikki nelijalkaiset jotka vaan testaa rajojaan ja "uhkaa" asemaani, alistetaan takaisin sinne missä ennenkin laumanjärjestyksessä olivat. Kovasti Tepi koitti murisemalla pelotella ja alistaa, mutta minulla ei kestänyt kauaa painaa koira kenttään itsevarmasti ja napakasti, turhaa satuttamatta tms. Oli pienen kurinpalautuksen jälkeen niin nöyrää porukkaa, että tuskin tämän jälkeen minun tarvitsee näyttää sille paikkaa. Viimeksi Tepi koitti 2-vuotiaana, eli viisi vuotta sitten. Remua ei ole tähän päivään mennessä tarvinnut alistaa, sille on selvää miten täällä talossa toimitaan.

Jonkun kaksi scäferiä on pyörinyt jo toista päivää meidän kulmilla. Niillä on nimikyltit ja kaikki, mutta juoksevat vain karkuun, kun koittaa katsastaa omistajan puh.numeroa. Monesti olen ne tontilta jo ajanut matkoihinsa, mutta ovelat tulevat samantien naljailemaan ja makoilemaan kentälle, kun poistun sisälle. Nyt olen kyllä niin varma, että osa koiranomistaja porukkaa on hyvin vähä älyisiä, lukutaidottomia ja huolettomia. Mutta joo, onhan se aika raskasta ja hankalaa avata tietokone, kirjoittaa hakuun jotain koirien irti/kiinnipitolakiin liittyvää ja painaa search. Kestää nettiyhteydestä riippuen muutaman sekunnin hakea tietoa. Sitten vain luet huolellisesti tekstiä mitä linkistä löydät ja noudatat omalla kohdallasi niitä. Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että joku nyt ulkoiluttaa koiransa irti, niinkauan, että se koira PYSYY ulkoiluttajansa hallinnassa ja on nopeasti kytkettävissä. Minulle on aivan sama pitääkö joku koiransa tontilla irti, koska sehän on sallittu, mutta koiraa pitää vahtia_, ellei ole aivan varma, että se myös pysyy tontilla. Minulla on todellakin sitä vastaan, että aivan ventovieraat ja arvaamattomat koirat tulevat MINUN PIHAANI, MINUN KOIRIENI LUOKSE ja mahdollisesti käyvät pihassa/lenkillä kimppuun, "ei kenenkään maalla". Onneksi Tiia on nyt reissussa, eikä esim leikkimässä ulkona, kerta näitä koiria tunkee joka tuutista tulla maille. Sen tiedän, että nämä sakut ovat tulleet esim. lomalaisten mukana tai sitten jostain kauempaa, kylällä asuu muistini mukaan kolme scäferiä ja yksi tutuillamme, jossa huolehditaan koiran pihalla pysymisestä hyvin ja tottakai tutun koiran tunnistaisin. Kaksi muuta ovat häkkikoiria:/ ja aivan erinäköisiä. Jumalauta aitaan kohta koko tonttimme, sillä ei voi pitää omia koiria häkin ulkopuolella paljo laisinkaan. Sanoinkin jo omille porukoille, että minulle on myös aivan sama jääkö yksikään vieras koira auton/junan alle, jos ei omistajia kerta kiinnosta vahtia niitä. En todellakaan ole panostamassa niiden vahtimiseen, sen teen, että jos numeron saan haltuuni, soitan siihen ja pyydän hakemaan ne pois silmistäni ja mielestäni.

Tämmöinen pikku vuorisaarna taas loppuun, pitäkää te lukijat huolta irti olevista koiristanne, jokaisen panostus olisi hyvä ja kaikilla olisi hyvä mieli asiasta. Mysö hyvää kohta alkavaa heinäkuuta, kaikki lomalla olijat, nauttikaa ja touhutkaa paljon koirienne kanssa. Minä aion panostaa heti ensi viikon jälkeen, kun työt loppuu, aivan satakymmenen lasissa koiriin, sillä Berliinin-reissu vain päivä päivältä lähenee! Jolloin koirat jäävät viideksi/kuudeksi päiväksi perheen huomaan. Tatu on ainakin innokas lenkittäjä ja haluaa kouluttaa koiria sen minkä taidoiltaan osaa. :)

Kuvia Remusta

Remu oli hyvinkin kuvauksellisella tuulella :D

Jos hieman laatu heittää :D

Heinä maistui liiakseenkin

Remu 1,9v

Remun kanssa kahdestaan

Eilen aamulla keli näytti aika kolealta ja sehän olisi mainio keli tehdä ihan kunnon pitkä lenkki metsän rauhassa. Viikko on ollut aika hektistä, menoa kaikkialla ja vähän lisää menoa. Otin nuorimmaisen, Remun mukaani ja järjestelmäkamerankin. Puhelin sai jäädä latautumaan kotiin ja samalla otin vapaa-aikaa kaikilta ystävien viesteiltä ja meileiltä, mitä päivän aikaan oli tullut erikoisen paljon, peräti toistakymmentä. Unohdin hetkeksi hetkisen aikataulun ja kellon kokonaan, rentouduin täysin laatuseurassa. Remukin tuntui aivan älyttömän rentoutuneelta ja se todella nautti taas ajasta metsässä kanssani. Päätin hieman treenata hihnakäytöstä ja kuvata siitä materiaalia kirjoitukseeni. Hieman on vielä auki, miten saisin valaistua tätä tekniikkaa, se on kyllä tosi helppo, mutta itse en saa muotuiltua siitä ymmärrettävää ja selkeästi luettavaa. Ajattelin tehdä kuvien avulla siitä kaikille helposti sisäistettävän. No, palataan tähän metsäretkeen. Siinä oltiin jo reippailtu kunnon ryteikössä reilusti yli kaksi tuntia(about 8km), kunnes bongattiin teeripoikue. Niitä sen enempää häiritsemättä otin kaukaa kuvia(tai siis koitin), mutta oltiin liian kaukana, eikä zoomi riittänyt Eos 1100D:ssä. Remu on kyllä sellainen linssilude, että se kun vain havaitsee kameran, on sen suuri musta kirsu heti kameran linssissä.

 "Kyl nää nousee pystyy sitä mukaa kun nakki nousee korkeutta"-Remu

Olihan mun sitten aivan pakko ottaa tuosta hassusta koiruudesta kuvia, ihan vain sen mieliksi. Palkaksi hienosta paikalla pysymisestä ja poseerauksesta Pikkukovis sai nakin palan. Joka käänteessä, kun aloin ottamaan yksityiskohtaista kuvaa, oli koira samantien takanani ja kallisteli siihen malliin päätä, että voisi luulla sen ajattelevan:"No, miksi sinä kuvaat jotain turhake kukkaa, vaikka vieressäsi on näinkin suloinen luppakorva, kato nyt, nää korvat on pystyt kun tarpeeks kallistan päätä!!" Remulla oli metäs niin vahvaa kontaktinottoa, että tein nyt vasten koirien kiinnipito-lakia ja laskin sen irti. Kerkesin jo mielessäni kuvitella, että kohta joudun hakemaan nolona koirani jostain Kiuruvedeltä, minne se pötki jonkun elukan perään...mutta se tyytyi seuraamaan irtikin minua ja välillä haistella ojanpientaretta. Tunnin sen annoin olla irti, kunnes päätin laittaa sen hihnaan, kerta niin hyvin meni, joten miksi munata loppuaika. Sellainen reilu kolme ja puoli tuntia ja takana 18km umpitiheäs metässä. Oli pikkuisen väsynyttä kaveria molemmat ja annoin samantien kotiin tultua koiralle ruuan. Tyytyväisinä se jäi koppiin syömään lihaa ja sitten nukkui. Tepi taisi hieman loukkaantua kotiin jäätyään, mutta kyllä sen päänmenoksi on keksittävä. Ajattelin viedä sen tämän viikon keskellä tai lopussa sinne saareen juoksemaan ja uimaan.

Hohhoijjaa.. Ensi viikolla alkaa kesäduuni ja se on sitten taas aikaisia herätyksiä, vähemmän aikaa koirien kanssa, väsymystä ja palkkapäivänä riemun kiljahduksia ja sitten lähtö Berliiniin!! Voi ei.. itku kurkussa varmaan sinnekin lähden, yksi kauheimmista asioista on mulle koirien kotiin jättäminen. Keksin aina hyvän syyn ottaa edes jompikumpi mukaan jonnekin reissuun:D Koitinhan mä ottaa Remuakin mukaan sinne Berliiniin, mutta jospa se jäisi kotikamaralle pitämään vahtia;) Ois kiva ostaa sieltä jotain strassipantaa ja tms kivaa koirille mitä nyt löytää.. Remulle tilataan nyt kolmella strassikivi rivillä varustettu ruskea nahkapanta ja ruskea nahkahihna päälle. Sellainen 100 euron sijoitus sekin, mutta haluan ostaa kerralla hyvää laatua, mikä hyvällä käytöllä kestäisi useammankin vuoden.

Tämä kuva tulee olemaan hihnakoulutus-postauksessa.

Eilen oli kyllä ihanan onnistunut päivä koirien kanssa, mitä nyt illalla jätkät päätti ottaa matsin. Siin Tepi oli syömässä ja kielsin Remua menemästä siihen. (En yleensä ruoki erikseen, tänään oli poikkeus) ja ei Tepi yleensä ole ollut älleä ruuasta.(antaa jopa Remun tulla syömään samasta kupista) Se söi siinä ja pystykorvamaiseen tapaan annosteli sopivasti ja kuppiin jäi noin 100g ruokaa. Tepi meni kopin katolle kerälle ja annoin Remulle luvan syödä sen. No, vanha herra Tepi halusikin syödä sen ja hyökkäsi loikalla Remun niskaan(joka oli juuri lopettanut syömisen). Karjaisin eläimellisesti että:"TEPI IRTI, REMU IRTI!" (Koirat aloitti hurjan tappelun, yleensä jäänyt tuollaiseksi näykkäilyiksi) Eihän ne tietenkään irroittaneet, kun vauhtiin pääsivät ja kun Tepi kirmasi ohitse, nappasin sitä rinnasta kiinni. Alistin Tepin pitämällä sitä kaulakarvoista ja murisemalla sille. Tein Remulle selväksi myös, että ruuasta ei täällä talossa tapella alkuunkaan. Molemmat jäi sovussa samaan koppiin omille kerilleen ja ei noilel näköjään jäänyt mitään hampaankoloon. Eipä tässä muuta..Tänään vettä sataa, mutta kyllä koirat iltalenkille viedään. Kuhan vaan ekana hellittää, ei nuo ihan kaatosateeseen edes halua lähteä...

Tässä tämä "Harvinaisen ystävällinen saksanpaimenkoira!" hehhee, ei ihan sakemanni;)

Treeniä treeniä

Eilen kotiuduin aamupäivästä ja oman huoneen imuroitua nappasin Tepin mukaani ja lähdin rannalle. Semmonen +16 astetta lämpöä pienellä tuulen vireellä oli juuri täydellinen sää kävelylle. Matkan varrella opettelin taas kontaktinottoa ja seuraamista ihan sen takia, että elokuussa on Ristijärven ryhmänäyttely. Isän kanssa tuumailtiin sellaista mukavaa reissua kolmestaan. Tuumailtiin myös tulevan metsästyskauden kulkua. Esitin toiveeni päästä tänä vuonna mukaan Suomussalmelle hirvijahtiin mukaan ja juteltiin hieman, rupeisinko lukemaan metsästyskorttia itselleni. VIime vuonna se jäi, kun Remu oli kuitenkin suhteellisen pieni ja koulutus alkuvaiheessa, johon panostinkin sitten kouluakin enemmän..ups. Vähän poikkesin aiheesta taas.. Alamäessä kun oltiin menossa rantaan, Tepi nyhtäisi hihnan kädestäni ja kirmasi täysillä veteen. Se alkoi innostuneesti haukkua ja odotti, että mitä sille heitän noudettavaksi. No, koska lelut söi spk-Piki, niin jouduin heittämään sellaista puukalikkaa(tooosi huono, yleensä en keppejä tms. heittele). Tepi oli niin innoissaan, että kolusi kaikki pusikot vedestä ja toi minulle mm. tyhjän tupakka-askin, kaljatölkin >:O, muovipullon, lumpeenlehtiä, järvikortteita, pahvia jne. Siis kaiken ns. "irtaimiston", mitä vedestä vaan sattui löytämään. Oli niin ihanaa nähdä taas 7-vuotiaalla koiralla se pilke silmäkulmassa ja elämänilo. Toinen niin onnessaan, kun sai olla mun kanssa kahdestaan ja noutaa. Paistateltiin hetki kiven päällä auringossa, kunnes lähdettiin käppäilemään kotiin. Olin yhtä hymyä kokoajan ja jollakin olisi ollut paljon laskemista, jos kaikki kehut "Hieno poika Tepi!", "Hyvä Tepi!", "Hienosti, hyvää työtä jätkä" jne. Että pikkusenko tuli kehuja Tepille, mikä taitaa olla sille parempi palkka, kuin mikään herkkupala :D Liittyen äsköiseen, Tepi lähtee mieluummin kävelylle, kuin jää häkkiin  syömään luita. Remulla asia toisinpäin ;D Remun kanssa treenattiin seuraamista ja hihnäkäytöstä. Suuri "vau" vaan. Kaksi päivää meni kouluttaa TÄYSIN vetämätön Remusta. Jos jotakuta kiinnostaa tapa, millä sain sen pienenkin vetämisen pois, niin kysy kommentilla, vastaan tähän postaukseen/kirjoittelen enemmän siitä eri postauksessa. Laskin hihnan maahan ja pyysin seuraamaan kevyessä hölkässä ja se meni juuri nappiin!! Tepillä taas alotellaa agility, mitä oon treenaillut satunnaisesti talvella esim,. metsässä ja pelloilla. Voikun saisin sen oman radan(ei ukin rakentamana), sitä vois sitten aina liikutella helpommin. Remun kanssa pyöritään varmaan tallilla enemmän näin kesäsin ja ollaan kaverin kans suunniteltu, että otetaan Remsu mukaan, kun ajetaan kärryillä. (Koira mahtuu istumaan kärryihin myös) Ja kaikkea muuta mukavaa.