Minun koirani

Tepi

Tepi on 7-vuotias Pohjanpystykorva. Virkeänä ja terävänä koirana, se useinkin on minulla mukana ja se seuraa oikeastaan kaikkialle, jos vaan on mahdollisuus. Tepi on hyvin sosiaalinen ja lapsirakas koira, eikä muistakaan koirista usein tule haittaa. Tarkkanenäinen koira usein työntää kuononsa minun takin taskuun ja koittaa kielellä saalistaa makupaloja. Ikuinen pentu - sopii hyvin kuvaamaan Tepin luonnetta. Toisten koirien kanssa Tepi kuitenkin esittää hirmu hillittyä, eikä se suostu juuri ollenkaan leikkimään Remun kanssa. 

Tepi on hirmu tottelevainen, joskus se ei omista korvia ja onkuin seinille puhuisi, mutta tätäkin sattuu hyvin hyvin harvoin. Vanhemmiten meidän yhteistyö on alkanut hioutua yhteen, eikä sanoja tarvita. Opetetut käsimerkit ja elekieli toimii usein välillämme. 

Remu

Remu on 1,3 vuotias kkk-jämy risteytys.

Remu on hyvin miellyttämisenhaluinen ja ahne. Ruualla koulutus on toiminut Remulla tosi hyvin ja se kelpuuttaa jopa vihanneskuutiot palkaksi tehdystä työstä.

Remu rakastaa pieniä vauvoja ja se osaa käyttäytyä nuoreksi koiraksi tosi hyvin niiden lähellä. Lempipuuhaa onkin nukkua vauvan vieressä ja vahtia, ettei sille käy mitään ikävää. Lasten leikkiäänet saavat Remun innostumaan ja kerran se juoksi kirmaavien lapsien sekaan leikkimään. Remu tykkää myös kaikista koirista. Aluksi voi hieman olla kankeaa, mutta Remu kun on alistuvaa sorttia, ei rähinöitä synny ja se on oppinut pitämään kaikista koirista.

Remu hankittiin Tepin seuraksi ja minun toiseksi omaksi koiraksi. Tepin sain, kun olin 7-vuotias ja Remun hieman ennen 13-vuotiaana. Minun mielestä koiran omistajan iällä ei ole väliä - se, että osaat olla hyvä johtaja koiralle, johon koiran on helppo luottaa, kaikki on mahdollista. Vastuu koirasta on kuitenkin vanhemmilla, mutta kaikki aliarvioinnit koiran hoidon vastaamisesta on turhia, ellei oikeasti ole syytä epäillä, että koira alkuinnostuksen jälkeen unohdetaan. 

 Todistin vanhemmille pätevyyteni toisen koiran hoidosta vastaamalla Tepin hoidosta 24/7 kuuden vuoden ajan. Nyt en oikein todista enää mitään. Koska ei tarvitse. Vanhemmat tietää, että itsetuntoni kärsii jo siitä, ellei koirat minusta riippumattomista syistä pääse lenkille päivään. Haluan huolehtia mahdollisimman paljon itse koirista, sillä kaiken tämän työn jälkeen se palkitaan.

Alimmaisessa kuvassa Remun ja Tepin paras koirakaveri Tassu ja minun rakas ystäväni.

Jospa tulisi jokunen pidempi postaus ihan näistä kaverikoiristakin!