...metsästää, kun on luvat, kuljeskella vain vailla päämäärää, tai sitten, kun agiesteet on mummolassa 100 kilometrin päässä, harjoitella agilityä! Pääasiassa koitan kuitenkin rauhoittaa metsässä oloajan ja pysyä niin koiran kanssa, kuin ilmankin, rauhallisena ja kuunnella vain metsän ääniä. En mitään Iphonessani täysillä paukkaavaa musiikkia, kavereilta tulevia viestin merkkiääniä tai pikkuveljen joutavaa ääntelyä. Metsässä kun puhun, puhun kuuluvasti, että koirat kuulee kauempaa käskyn, mutta turhan äänen pitämistä vältän. Lähdettiin tänään siis Tepin kanssa metsään vain 'kuljeksimaan'. Takaraivossani käväisi ennen lähtömme idea harjoitella muutamia perusesteitä metsässä ja nappasin mukaani muutaman kermajuustopalasen. Alussa kilometrin verran mentiin vähälumisella pellolla, jolla vaihdoin Tepin perustaluttimen 5 metrin pituiseen jälkiliinaan. Harmittaa, kun oli tarkoitus lähteä koira irti, mutta tiedän naapurissa olevan pari juoksuista narttua. Ja pidin ihan turvallisuussyistä koiran kytkettynä. Näistä Tepin mielestä ihanista hajuista huolimatta se otti käsittämättömän hyvin kontaktia, (paitsi teillä mennessä oli hieman hankaluuksia..).
"Click" merkitsee luoksetuloa+katsekontaktin ottoa. Sekä, tottakai, palkinto ja kehut onnistuneesta luoksetulosta.
Ensin menimme pehkupaalien luo, ja tein kesällä opettamani käsimerkin ja "pallille". Koira totteli hyvin ja viuhahti vauhdilla paalille odottamaan seuraavaa 'siirtoani'.
Metsän puolelta löytyi kivasti peräkkäisiä nuoria koivuja ja siinä testattiin seuraamista. Vielä on harjoittelemista pujottelussa, eikä parin metrin välit 'kepeissä' ole hyvä. Kiva oli nähdä, kuinka Tepi muisti kesäisiä asioita ja häntä heilui! Kunnollista A-estettä ei metsästä voi löytää, mutta se on ehdottomasti Tepin suosikki radalla. Kesäksi pitää ostaa putki rataan ja vielä tehdä pieniä hienosäätöjä(rata on puoliksi ukin ja mun kädenjälkeä, eli rakensimme esim. A-esteen alusta loppuun itse.) Pitää vaan kattoo, että jos ukki hommaa niitä lampaita ja kanoja mummolaan ens kesäksi, että aikooko hän rakentaa juuri alapellolle niille laitumen. Sitten pitää meidän vaihtaa esteradan paikkaa ylämäkeen. Mikä taas inhottaa, koska järvi ei ole niin lähellä, kuin alamäessä. Ei voi aina puolen tunnin treenien jälkeen vaan juosta heti järveen koirien kanssa. Pitää juosta kauempaa:D!
Nam kermajuustoa!
Tepin kanssa ihmeteltiin hävinnyttä metsäpolkuamme. Kaivurit käyneet vähän hommissa ja muutaman kymmenen senttimetrin levyinen polku oli tiessään ja nyt tilalla on pari metriä leveä väylä-.-!
Kerrassaan kiva päivä, mikä on huomenna jo historiaa, koska viikon ärsyttävin päivä, maanantai on jo tuloillaan.
Hassu tilanne kuva ja IPhone vääristä hieman Tepin kasvoja..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti