Päivitys loman jälkeen

Olin viikon verran poissa kotoa ja koirat oli muun perheen hoidettavina sen ajan. Aluksi omia koiria oli kova ikävä, Berliiniin lentäessä helpotti ja ajattelin paljon muutakin, kuin että mitä ne kotona on tekemässä. Mutta eipä se kauaa kestänyt, kun näin hotellille ajettaessa nuhjuisen, etäisesti pohjista muistuttavan koiran kadulla. Silloin olisi tehnyt niin kovasti mieli olla kotona, oma pohjis kainalossa.
Rakastuin todenteolla Berliiniin. Arvostan paljon sitä paikkaa ja ihmisiä, sillä Berliini on hyvin koiramyönteinen kaupunki. Siellä oli koirat ruokakaupoista lähtien sisällä ja terassillakn loikoili kaikenlaisia karvaturreja. Ihmiset olivat koiramyönteisiä ja jutellessani toiseksi viimeisenä päivänä terassilla istuvalle saksalaisnaiselle, kertoi hän saksalaisten suhtautuvan hyvin siihen, että ihmiset tuovat lemmikkinsä vähän jokapuolelle:D Näin koirien tuonnin kieltäviä tauluja vain eläintarhassa, DDR-museossa ja joillakin lasten leikkipuistoissa, mutta esim. Tv-tornin oli aulassa ranskanbulldoggi. Suomessahan on paljon koiria, mutta minusta meillä olisi petrattavaa tähän koiramyönteisyyteen/muitakin eläimiä kohtaan. Kuinka sairas jonkun mieli on, että pitää myrkyttää toisten koiria? Täällä kuitenkin on aika rajoitettua tuoda koira mukanaan jonnekin, mikä hankaloittaa kaupungilla liikkumista..Eilenkin ainut vaihtoehto ukkosen tullen oli talsia sen 3km ellei enemmän koirapuistosta Mustiin ja Mirriin suojaan. Onneksi satoi vain vettä ja jyrisi, mutta koiran kanssa ei oltaisi päästy juuri minnekkään..Niin ja vaikka niitä koiria oli siellä ruokakaupoissakin, niin se meni minunkin mielestä vähän turhaksi..en itsekään halua syödä ruokaa, jossa olisi ties mitä koirasta irronnutta paskaa. Mutta tosi mukava reissu oli ja jäi kova ikävä sinne. Jospa ensi kesänä tai muuten lähiaikoina sinne vielä pääsisi. Julkisillakin on  helppo kulkea ja minäkin osasin aukiolta toiselle siirtyä itsenäisesti.

Kotiin tultaessa koirat olivat aivan onnensa kukkuroilla ja vastaanotto oli sydäntä lämmittävä. Tepin reagointi minun kotiin paluuseen oli varsin yllättävä. Yleensä se on aika vaisusti tervehtinyt, mutta nyt se haukkui, kieppui, säntäili, änkesi syliin ja nuoli kasvot, murisi Remulle, että sillä ei ole nyt minun luokse asiaa...ja kun oli Remun vuoro tulla huomioiduksi ja käskin Tepin odottaa, meinasi se käskystä huolimatta varastaa Remun paikan. Olin vartin sisällä kerännyt kaikki irtokarvat itseeni ja siinäkös sitten olikin puhdistamista. Nyt olen puuhaillut niiden kanssa ja viikon poissaolon kyllä huomaa. Koirat kyttää kokoajan perään ja seuraa, kuin hai laivaa. Eilen oli kartsapäivä Remun kanssa. Ajeltiin junalla kaupunkiin, käytiin testaamassa uusia pantoja:D ja noutajatalutin siitä huolimatta tarttui mukaan. Sitten ollaan oltu jätskillä, koirapuistoilemassa ja koirakoulutuksessa, mikä keskeytyi hieman ennen loppua kamalaan vesisateeseen. Remusta on tullut jo hetkessä sosiaalisempi ja se pieninkin remmirähjä on tiessään. Lenkillä se on kulkenut irti...Joo, hihnan pätkä roikkuu pannasta ohitustilanteita varten, mutta muuten se on irti. Metsässäkin ulkoillaan taas kuin "ennen vanhaan", eli irti. Ja Tepikin on juoksennellut kiinnipitoajasta huolimatta irti..Mutta eikös pykälässä sanota, että maanomistajan luvalla ja vain jos koira on tottelevainen ja helposti kytkettävissä..Noniin, hyvä;)!! Eilen käytiin ilman viilennettyä juoksemassa(polvi on vihdoin parantunut ja voin taas treenata normaalisti, jeeij!!) ja sitten koulutin Tepiä. Kerrassaan jees päivä:) Toivottavasti kerkeän vielä tänään käyttää Tepiä uimassa ja metsässä ja Remulla oli eilen niin vauhdikas päivä, että sille pelkkää lenkkeilyä..