Veneilyä Tepin kanssa

  Laitoin ukille viestiä ja kyselin jospa lähdettäisiin uittamaan Tepiä. Ukki suostui ja eipä siinä kauaa, kun oltiin jo ukin veneen luona.

Tepi meinasi ennen aikojaan jo hypätä kyytiin, niin innoissaan toinen oli. Pari metriä rannasta löysäsin Tepin "noutajahihnan" ja matka kohti Akkosaarta sai alkaa:)

Tepin kaulassa on koulutuspillini :D

Ennen saarta pysäytimme veneen ja käskin Tepiä hyppäämään veteen, mikä ei ollutkaan enää yhtä helppo nakki, mutta sinne se hyppäsi kolmannella käskyllä. Rannalla se ravisti itsensä kuivaksi ja lähti tutkimaan saarta. En kerennyt veneestäkään nousta, kun aloin kuulla Tepin haukkua ja minuuttien haukunnan jälkeen ohitseni lensi akkateeri. Tepi kirmaili ympäriinsä ja merkitsi tavanomaiset paikat, itse samoilin myös vanhan rämän mökin luokse, saaren korkeimmalle kohtaa. Tepi on aina ollut sellainen"leirikoira". Liikkeellä ollessa se menee, mutta kun ihminen pysähtyy, koira pysähtyy myös. Ikinä se ei tauon aikana ole minnekkään pölähtänyt. Ihan hyvä piirre minusta metsästyskoirassa. Persiistä se semmonen olisi että ite oot makkaran paistossa ja koira olis jo kilometrien päässä huitelemassa. Huomasin, että Tepi on alkanut seurata minua hyvinkin vahvasti. En saanut vaihtaa bikinien yläosaakaan ilman, että koira juoksi jostain puskasta ja istui kokoajan vieressä. Oli varsin hauskaa, kun aloin hirmu innostuneella äänellä sanoa:"Menemenemene..." ja Tepi juoksi isoa ympyrää kuin tuli hännän alla :D Heittelin myös Remulle eilen ostamaani apinaa veteen, mitä Tepi jaksoi noutaa taas älyttömän syvältä. Akkosaaren ranta on hyvin äkkisyvää. Jo pari metriä rannasta jalat ei yllä pohjaan.

Meidän puoliksi syöty kongi hukkui;(

Tepi onnistui sekoittamaan käskyt "veteen" ja "veneeseen". Jos koira on maalla, käsken sen usein vähintään kyynäriä myöten veteen ennen kuin heitän sille mitään noudettavaa. Kun sanoin "Tepi veteen!". Koira otti hurjat vauhdit ylämäestä ja hyppäsi veneeseen ja alkoi siellä odottaa lelua. No, sama se sitten on treenata veteen hyppyä veneestä. Annoin kaukokäskyn "istu, paikka" ja viskasin lelun jonka jälkeen "nouda". Ukki nauroi kunnon röhönaurut, Tepi on niin omistautunut nyt noutamiseen, että se tosiaan antaa kaikkensa myös noille hypyille. Pieni loikka olisi riittänyt, jotta vettä oli tarpeeksi uimiseen. Mutta herra otti keulasta asti vauhdit ja loikkasi lelun ohi syvemmälle. Hölmö jos hieman;) Itse kun menin uimaan ja lähdin syvemmälle, lähti Tepi perään. Se osasi niin hiljaa uida taakseni, että kun sen tassut hipaisivat minua, kiljahdin pelästyksestä. Tepi se vain oli;DD Se uskalsi tulla tosi syvälle perässäni :O Treenasimme myös luoksetuloa, seuraamista ja pillillä erilaisia käskyjä. Oleilimme saarella jonkun tunnin verran, jonka jälkeen aloimme laittaa päälle pelastusliivejä. Tepille tuli tosi anova pentuilme kasvoilleen ja se meni vielä itsekseen uimaan. Tyhmä minä pyysin sitä kyytiin, kun se oli selkää myöten vedessä. En kuvitellut koiran tottelevan kuitenkaan, mutta sitten - se tulikin kyytiin...litimärkänä eikä edes ravistanut itseään .___. heh tosiaan kun kaikki kastui pelkän hypyn aikana...Mutta oli taas niin kivaa olla vain Tepin kanssa, ilman remua. Remusta yksinolo ei tainnut kovin muksua olla, vaikka jätin sille naudan potkaluun, solmuluun, täytetyn aktivointipallon ja vaikka mitä muuta touhuttavaa...se oli vain raakaluun syönyt, haukkunut loppuajan. perk...Ajattelin vielä mennä pistäytymään jossain noiden kanssa. Ja ehkä juoksuttaa Remua irti. Remu pitäisi vielä pestä tänään. Lenkillä siihen tarttui niin voimakas lehmän pa*kan haju että hyi olkoon ihan oksettaa silittää koko koiraa kun sen jälkeen omat kädet haisee :D

"mitä sul siel kädes on"

Täs vähän parempi kuva Remun viilennyshuivista:)