Vauhdikkaat kaksi päivää!

Aamulla, niinkuin viime perjantaista lähtien, olen nukkunut yhteentoista aivan huoletta. Näillä kuumilla päivillä kun koiriakaa  ei halua uuvuttaa enempää, joten aikaa touhuta aktiivisesti on vasta illemmalla. Toissapäivänä käytiin ilta kuudesta kahdeksaan sellainen reipas iltasamoilu-lenkki pitkin maita ja mantuja.(Kävin ennen sitä juoksemassa kolme kilsaa molempien koirien kanssa) Tutkittiin Remun kanssa uusia metsäautoteitä ja etsittiin uusia lenkkeilypolkuja. Meillä oli aivan hurjan mukavaa. Istua ilta-auringon paisteessa, kevyen lämpimän tuulen puhaltavan kasvojen piirteiden mukaisesti, kuunnellen lintujen kaunista laulua. Tai no, mitä nyt fasaanin rääkymisestä voi sanoa.. Jotain niin kauheaa, että ihan korvia vihloo. Mutta onneksi kuulimme muita lintuja. Mitä lie, en tiedä. Mutta kaunista laulua. Remun kanssa istuttiin ison kiven päälle ja katseltiin alas männikköön. Sitten. Kaiken sen hiljaisuuden rikkoo Remu. Nuolaisemalla korvaani ja koska se kutitti, aloin nauraa. Jatkettiin siitä sitten matkaa ja löydettiin vähemmän kaunis alue. Hakkuuta.

 Metsässä seikkailun jälkeen mentiin tietä pitkin mummolaan, jossa oli tosiaan tarkoitus vain pyörähtää juoruamassa koiraa. Mutta siellä sattuikin olemaan ukin serkku, joka jaksoi jututtaa yli puoli tuntia minua koirista. Noo, mikä ettei, kyllä minusta juttukaverin saa, jos kerta koirista puhua haluat! Remu siinä nurmella rentoutui ja olisi varmasti siinä jatkanut uniaan, ellen olisi karvakorvaani viheltänyt ylös ja käskenyt mukaan. Siinä käveltiin nautiskellen loput kaksi kilsaa kotiin. Ei mitään kiirettä.<3 Tepin kanssa treenailtiin vähän agility-käskyjä ja käytiin pikkuinen kävelylenkki. Tänään olikin sitten sellainen 'urbaani' päivä, joka vietettiin melkein koko päivän ajan kaupungissa. Aamulla käytiin kävelemässä koiruuksien kanssa ja siitä sitten kolmen maissa hypättiin junaan Remun a.k.a Wemsu kaa. Ajeltiin junalla kaupunkiin ja täti tuli meitä vastaan. Koira kyytiin ja nokka kohti mustia ja mirriä. Remu jäi autoon siksi aikaa, kun olimme kaupassa, mutta koska tarvitsimme sovittaa viilennyshuivin, hain sen kauppaan mukaan. Toinen onnessaan tervehti tutun myyjän ja sitten sovituksen jälkeen annoin sille luvan valita mieleisensä luun. Noo...savustetusta porosta ei puhuttu mitään, mutta omatoimisena koirana Remu työnsi päänsä sinnekin laatikkoon.

Sovitettiin myös uutta nahkapantaa. Jospa sen saisin aikaiseksi hakea tällä viikolla. Innostuin hieman sovittelemaan erilaisia pantoja, mutta valkkasimme "yhteistuumin" Remun kanssa turkoosin, nahkaisen puolikirkkarin. Matkaan kaupasta tarttui viilennyshuivi, solmuluu(Remun valitsema) ja apina-lelu. Huivi on tosi kätevä helteellä. Ei aivan mitä odotin, mutta melkein. Voisin tilata Tepille netistä erilaisen, tuo kelpaa vallanmainiosti Wemsulle. 

"Pesuhuoneen lattialla on viileämpi näin kuumalla, joten järsimpä luutani tässä."-Remun ilme sanoiksi puettuina. Siinä tunti pari vietettiin serkuilla ja sitten mentiin koirankoulutukseen. 

Alkujännityksestä Remu hiukan uhitteli muille, mutta jo jonkun hetken päästä se oli kuin mikäkin koirakansalainen. On aivan pakko rueta panostamaan tuohon koirakoiden hiljaiseen ohitukseen enemmän. Koulutus sujui ekaksi kerraksi hyvin. Näin kuuma keli tosin verotti voimia jokaiselta koiralta ja siksi pidimmekin useasti vesitaukoja. (Treenien jälkeen ostin jäätelön itselleni, joten olihan mun pakko Remullekin ostaa..)

Mulla oli ainakin kivaa, niinkuin Remullakin. Ensi viikon tiistaina uusi kerta! Jospa hieman petrattaisiin siihen mennessä tuohon "jos sä muriset mulle, niin minähän murisen sullekin!" -juttuun. Kirjoitan tosiaan nyt puhelimella, joten en jaksa_ oikeasti selostaa enemmän. Ehkä huomenna voisin koneella kirjoitella enemmän tuosta TOKO-käynnistämme:-) öitä kaikille koiraihmisille!

Ps. Olen huomannut postaavani harvemmin Tepistä... Se on kuitenkin yhtä vahvasti arjessani kuin Remukin:)